Edellisestä postauksestani on nyt kirjaimellisesti kuukausia. Koskaan aikaisemmin väli ei ole venynyt näin pitkäksi, mutta onhan tähän loppuvuoteen mahtunut jos jonkinmoista tapahtumaakin. Ensinnäkin sain töitä! Minut pestattiin Harjavallan Keskustankouluun uskonnon ja historian tuntiopettajaksi ja olen tätä hommaa nyt hoitanut syyskuusta asti. Olen todella viihtynyt työssäni, vaikka vaikeuksia ja haasteita on toki riittänyt. Oppilaat ovat pääasiassa aivan ihania ja tuntien pitäminen on palkitsevaa ja antoisaa. Opettaminen tosiaan tuntuu ainakin toistaiseksi minun jutultani. Tämä pesti kestää siis kevään loppuun ja sen jälkeen olisi uusien töiden ja haasteiden etsintä, toivottavasti lähempänä Mäntsälää. Nyt luonnollisestikin asun Harjavallassa, ensimmäisessä oikeassa kodissani, 60 neliön rivaripätkässä. Mukana on tietysti liuta koiria, kun podet Siru, Nefi ja Windy muuttivat mukana. Pojat jäivät Mäntsälään ja kyllä siellä on välillä harmiteltu, kun nämä metsästäjät lähtivät ja jättivät poropeukalot vahtiin. Tällä viikolla pojat eivät saaneet edes yhtä taloon eksynyttä hiirtä paikallistettua. Mutta niinhän se on, että me tytöt olemme fiksumpaa porukkaa =D
Aluksi hieman jännitti, miten koirat reagoisivat muuttoon ja ennen kaikkea rivariin, jossa muilta ääniltä ei tietystikään voi välttyä. Onneksi naapurit eivät ainakaan vielä ole valittaneet koirien pitävän mitään haukkukuoroa, kun olen poissa. Jonkin verran noi toki haukahtelevat, mutta kyllähän ääntä saakin vähän tulla. Muuttoon varustauduin huolella hankkimalla ennakkoon D.A.P. haihduttimen ja Nefille vielä D.A.P. pannankin. Ajattelin ennaltaehkäisyn olevan kaikkein paras vaihtoehto, eli puuttua mahdollisiin ongelmiin ennen kuin ne ovat edes alkaneet. Ja hyvin näytti toimivan. Jo muutaman viikon kuluttua muutosta, saatoin lähteä töihin ilman, että koirat vaivautuivat edes ovella saattamaan. Sen verran olemme tosin rutinoituneet tähän hommaan, että jos lähden kotoa pois uudestaan töiden jälkeen, koirat kyllä häkeltyvät. Eli töihin lähdetään, kotiin tullaan, lenkitetään koirat, tehdään ruoka ja katsotaan loppu ilta tv:tä/suunnitellaan oppitunteja. Elämä sujuu vallan leppoisasti. Myös koiratanssi olen podejen kanssa ahkeraan treenaillut.
Töiden ohella on tullut myös kirjoiteltua runsaasti. Ensinnäkin Rosie Carter ja Varjoportti, tuttavallisemmin tappikirja/RC, valmistui syyskuussa. Olen tästä luonnollisesti melkoisen innoissani. Rupesin heti työstämään toista osaa sekä kehittelemään Koulu taruolennoille -sarjasta RC:lle sisarsarjaa, jonka nimeksi muuttui samlla Olentokronikat. Myöskin Sieluttomat I valmistui viimein ja niin kaikki vuonna 2010 aloittamani kirjat ovat valmiita. Sieluttomat-trilogiaan on tosin tullut sen verran muutoksia, että nyt trilogia on ensimmäinen neljän trilogian sarjasta Unohdetut Legendat. Näiden lisäksi olen ollut kiireinen myös Gnorxia 1. eli Luomisen kirjan kanssa. Tekemistä siis piisaa.
Ensi vuoden alkuun on sitten heti suunnitteilla kaikkea jännää, kun Nefi olisi tarkoitus ensi viikolla astuttaa. Tytön on aika kokea äitiyden ilot omasta takaa, kun tyttö on niin tunnollisesti Sirun vaaveleita hoitanut. Toivottavasti kaikki vain sujuu hyvin eikä Nefin ikä aiheuta ongelmia.
Kotisivut muuttivat lokakuussa uuteen osoitteeseen http://www.kennelestorian.net . Sivujen julkaisuohjelmaksi muuttui samalla wordpress, joka on tähän mennessä toiminut suhteellisen hyvin. Muutamia ongelmia on ollut, mutta ne ovat johtuneet pikemminkin omasta ymmärtämättömyydestäni kuin wordpressistä. Eiköhän homma rupea luistamaan, kun vielä vähän treenailen.
Nyt toivotan teille lukijoille oikein hauskaa joulun aikaa ja uuden vuoden odotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti