Kuukausien tauon jälkeen...

Edellisestä postauksestani on nyt kirjaimellisesti kuukausia. Koskaan aikaisemmin väli ei ole venynyt näin pitkäksi, mutta onhan tähän loppuvuoteen mahtunut jos jonkinmoista tapahtumaakin. Ensinnäkin sain töitä! Minut pestattiin Harjavallan Keskustankouluun uskonnon ja historian tuntiopettajaksi ja olen tätä hommaa nyt hoitanut syyskuusta asti. Olen todella viihtynyt työssäni, vaikka vaikeuksia ja haasteita on toki riittänyt. Oppilaat ovat pääasiassa aivan ihania ja tuntien pitäminen on palkitsevaa ja antoisaa. Opettaminen tosiaan tuntuu ainakin toistaiseksi minun jutultani. Tämä pesti kestää siis kevään loppuun ja sen jälkeen olisi uusien töiden ja haasteiden etsintä, toivottavasti lähempänä Mäntsälää. Nyt luonnollisestikin asun Harjavallassa, ensimmäisessä oikeassa kodissani, 60 neliön rivaripätkässä. Mukana on tietysti liuta koiria, kun podet Siru, Nefi ja Windy muuttivat mukana. Pojat jäivät Mäntsälään ja kyllä siellä on välillä harmiteltu, kun nämä metsästäjät lähtivät ja jättivät poropeukalot vahtiin. Tällä viikolla pojat eivät saaneet edes yhtä taloon eksynyttä hiirtä paikallistettua. Mutta niinhän se on, että me tytöt olemme fiksumpaa porukkaa =D

Aluksi hieman jännitti, miten koirat reagoisivat muuttoon ja ennen kaikkea rivariin, jossa muilta ääniltä ei tietystikään voi välttyä. Onneksi naapurit eivät ainakaan vielä ole valittaneet koirien pitävän mitään haukkukuoroa, kun olen poissa. Jonkin verran noi toki haukahtelevat, mutta kyllähän ääntä saakin vähän tulla. Muuttoon varustauduin huolella hankkimalla ennakkoon D.A.P. haihduttimen ja Nefille vielä D.A.P. pannankin. Ajattelin ennaltaehkäisyn olevan kaikkein paras vaihtoehto, eli puuttua mahdollisiin ongelmiin ennen kuin ne ovat edes alkaneet. Ja hyvin näytti toimivan. Jo muutaman viikon kuluttua muutosta, saatoin lähteä töihin ilman, että koirat vaivautuivat edes ovella saattamaan. Sen verran olemme tosin rutinoituneet tähän hommaan, että jos lähden kotoa pois uudestaan töiden jälkeen, koirat kyllä häkeltyvät. Eli töihin lähdetään, kotiin tullaan, lenkitetään koirat, tehdään ruoka ja katsotaan loppu ilta tv:tä/suunnitellaan oppitunteja. Elämä sujuu vallan leppoisasti. Myös koiratanssi olen podejen kanssa ahkeraan treenaillut.

Töiden ohella on tullut myös kirjoiteltua runsaasti. Ensinnäkin Rosie Carter ja Varjoportti, tuttavallisemmin tappikirja/RC, valmistui syyskuussa. Olen tästä luonnollisesti melkoisen innoissani. Rupesin heti työstämään toista osaa sekä kehittelemään Koulu taruolennoille -sarjasta RC:lle sisarsarjaa, jonka nimeksi muuttui samlla Olentokronikat. Myöskin Sieluttomat I valmistui viimein ja niin kaikki vuonna 2010 aloittamani kirjat ovat valmiita. Sieluttomat-trilogiaan on tosin tullut sen verran muutoksia, että nyt trilogia on ensimmäinen neljän trilogian sarjasta Unohdetut Legendat. Näiden lisäksi olen ollut kiireinen myös Gnorxia 1. eli Luomisen kirjan kanssa. Tekemistä siis piisaa.

Ensi vuoden alkuun on sitten heti suunnitteilla kaikkea jännää, kun Nefi olisi tarkoitus ensi viikolla astuttaa. Tytön on aika kokea äitiyden ilot omasta takaa, kun tyttö on niin tunnollisesti Sirun vaaveleita hoitanut. Toivottavasti kaikki vain sujuu hyvin eikä Nefin ikä aiheuta ongelmia.

Kotisivut muuttivat lokakuussa uuteen osoitteeseen http://www.kennelestorian.net . Sivujen julkaisuohjelmaksi muuttui samalla wordpress, joka on tähän mennessä toiminut suhteellisen hyvin. Muutamia ongelmia on ollut, mutta ne ovat johtuneet pikemminkin omasta ymmärtämättömyydestäni kuin wordpressistä. Eiköhän homma rupea luistamaan, kun vielä vähän treenailen.

Nyt toivotan teille lukijoille oikein hauskaa joulun aikaa ja uuden vuoden odotusta!

Sirun sterilointi + kesätyöt paketissa

Nyt on sitten virallista ettei Sirulle tule enempää pentuja. Siru nimittäin steriloitiin tiistaina Saaren pienläinklinikalla. Leikkaus sujui hyvin, joskin keuhkoihin pääsi hieman nestettä, mikä kuitenkin saatiin lähes välittömästi pois. Siitä ei onneksi mitään jälkiseuraamuksia ole tullut. Siruhan ei aluksi olisi suostunut millään rauhoittavia saatuaan nukahtaa, vaan kamppaili 40 minuuttia väsymystään vastaan. Leikkauksen jälkeen tyttö oli koko loppupäivän ihan tillintallin ja selkeästi kipeä. Kauluria emme Sirulle laittaneet ennen kuin aivan nukkumaanmennessä, koska ei tyttö parka jaksanut sen kanssa edes liikkua. Seuraavana päivänä Siru oli kuitenkin onneksi jo selkeästi parempi ja kaulurin kanssa onnistuttiin myös kulkemaan. Tosin Siru kun on niin tottunut livahtamaan kaikista ohuista raoista, ei Siru aluksi oikein onnistunut kulkemaan ovista tai muista väliköistä ilman kauheata säätämistä kaulurin kanssa: se kun otti aina ikävästi kiinni kaikkeen ;)

Nyt ovat sitten kesätyönikin ohi. Melkoisen raskas rupeama on siis takana. Nautin kyllä suunnattomasti hommistani enkä kyllä olisi vaihtanut pestiäni mihinkään "helpompaan". Kyllä nuorten kanssa työskentelyssä on ihan oma palkkionsa. Mutta kun 24/7 joutuu vieraiden ihmisten kanssa majoittumaan, on luonnollisesti aika väsähtänyt henkisesti, koska oma rauha puuttuu kokonaan. Jokainen leiri oli kyllä ihan oma kokonaisuuteensa ja vaikka samoja asioita puitiin, niin jokainen tarjosi kyllä omat haasteensa. Huomasin myös omaksuvani joka leirillä hieman erilaisen roolin. Ensimmäisellä vasta tunnustelin Turun käytänteitä ja olin selkästi se kolmas ohjaaja. Toisella otin jo selkeästi enemmän vastuuta ja huomasin olevani leirin kuuntelija. Kolmannella leirillä työnjako oli aika tasainen, mutta neljännellä olinkin sitten se järjestyksen ylläpitäjä, "tiukkis". Oli kyllä mielenkiintoista huomata miten omat tehtävät ja roolit muuttuivat tarpeen mukaan hyvinkin paljon. Olen kyllä valmis lähtemään Turkuun uudemmankin kerran töihin koska vain :)

Juhannushaaveri

Vietimme Juhannuksen tuttuun tapaan Somerolla mökillä. Tälläkään kertaa ei puuttunut menoa ja meininkiä koirien touhuista ja lopputuloksena Nefillä meni korva pakettiin ;)

Melkoisen tupon jouduimme tuohon korvaan askartelemaan, koska kaikki heppoisat viritelmät lensivät heti pois Nefin ravistellessa päätään. Verta tuli jonkin verran, kuten pään haavoista ylipäänsä. Pieni pala tuosta korvankärjestä lähti siis kokonaan pois, mutta kotikonstein selvittiin kuten tavallisestikin kaikista kolhuista. Mutta tulipa taas todistettua, ettei podengojen kanssa käy elämä tylsäksi.

Keltainen toukokuu...

Niin se aika rientää. Toukokuukin on jo reilusti yli puolenvälin. Blogin-pitäminenkin on taas vähän jäänyt. Kunnollista blogi-päivitystä en ole saanut aikaiseksi sitten maaliskuun. Ensi viikon maanantaina vietän nyt sitten joka tapauksessa valmistujaisiani ja viikon lopulla lähden Turkuun töihin. Jonnekin tää aika tuntuu kyllä hurahtavan kuin vesi viemäriin. Jotenkin on koko ajan kiire ja mitään ei saa kuitenkaan tehtyä. Viime viikollahan kävin jo pari kertaa Turussa tapaamassa ripariryhmiäni ja innolla kyllä odotan töiden alkamista, vaikka kovasti kyllä jännittääkin.

Toukokuussa meidän laumakin lisääntyi sitten yhdellä yksilöllä, vaikka niin ei pitänyt käydä. Pieni Pepsi-poika, Estorian Brave Perseus eli aikaisemmin Percy, jäi siskon hoteisiin ja podengoja on nyt tässä laumassa kuusi kappaletta. Onneksi oma muutto alkaa olla muutaman kuukauden sisällä edessä, niin vähän tämä lauma sen jälkeen pienenee. Tarkoituksena olisi ottaa vain nuo neiti-podet mukaan, vaikka vähän kyllä arveluttaa Sirun ja Nefin yhteiselo. Nyt viime aikoina tytöt ovat kyllä toimineet taas suhteellisen hyvin yhteen. Varsinkin kun ostin Nefille juoksukisoissa käytettävän kuonokopan, joka tytöllä on nyt sitten aina lenkkeillessä ollut päässä. Se estää tehokkaasti Nefin mahdolliset hyökkäys-yritykset ja samalla myös hillitsee Nefin haluja tappeluun. Eikä Siruakaan kiinnosta kärhämöinti, kun tietää ettei toinen pääse yllättäen päälle. Kolina purkki on myös ollut ahkerassa käytössä ja jotenkin tuntuu, että oma laumanjohtajuus on noiden kahden silmissä kasvanut sen verran, etteivät ne ihan tuosta noin vaan uskalla edes tappeluja aloittaa.

Toukokuun alussahan Waldo sai ensimmäisen SERTinsä. Seuraavaksi kahta muuta metsästämään niin pian meillä on ensimmäinen muotovalio talossa :) Waldon kehäesiintyminen on huomattavasti parantunut ja poika on iänmyötä saanut selkeästi itsevarmuutta. Mukava olisi, jos jotain Waldon jalostuskäyttö kiinnostaisi. Onhan poika hieno otus, vaikka kirsusta pigmentti-puuttuukin. Tietysti nuo suvussa esiintyneet legg-perthes tapaukset voivat arveluttaa, mutta jotenkin uskon, että Waldo on perinyt terveytensä siinä missä ulkomuotonsakin niin vahvasti äidiltään, ettei poika hirveän vahvasti tuota lp:tä varmaankaan kanna. Saatan toki olla väärässä, eikä sitä voi tietää, ennen kuin ensimmäinen lp-pentu Waldolle syntyy. Toivon tietysti, ettei tällaista tule koskaan tapahtumaan.

Koko alkaneen vuoden olen hirveästi mietiskellyt myös podengojen ohella toista rotua, jonka kasvattaminen voisi kiinnostaa. Tuntuu vain siltä, että mitä enemmän asiaa tutkii, sitä enemmän niitä vaihtoehtoja syntyy :) Tällä hetkellä eniten kiinnostavat ehkä schipperke, italianvinttikoira ja cirneqo dell'etna, joista varsinkin jälkimmäinen sopisi kyllä aika hyvin podejen kanssa samaan kastiin. Ihan muuten vaan kiinnostavat edelleen samojedi, ibizanpodenco,faaraokoira, saluki, sloughi ja varmaan miljoona muutakin koirarotua. Ja oma lukunsa on tietysti keskari podengo. No onneksi tässä ei tarvitse mitään päätöksiä tulevan rodun suhteen vuoteen taikka pariin, koska ihan heti en omaan laumaan kyllä vahvistuksia ole ottamassa. Ensin haluan työpaikan ja asunnon niin, että voin ruveta koulimaan näistä mun tytöistä sellaisia kuin koiran pitäisi olla. Täällä vanhempien nurkissa ovat nimittäin vähän liikaa huonoja tapoja itselleen omaksuneet.

Tässä vielä muutama kuva uusimmasta tulokkaastamme, herra Pepsistä =D

Se oli siinä - pikablogaus

No niin... nyt on sitten kaikki opinnot virallisesti takana. Tällä viikolla tulivat viimeiset merkinnät weboodiin ja olen nyt melkein virallisesti maisteri ;) 28.5. on vielä valmistujaiset yliopistolla ja 2.6. niitä juhlistetaan täällä meillä. Hiemanko on mahtava fiilis =D

Kuulumisia

No se kaikkein tärkein löytyy tietysti tuolta pentublogin puolelta, eli Sirulle syntyi 12.3. kaksi ihanaa pikkuista podengovaavia, mutta kyllä tässä on muutakin taas tapahtunut ;)

Opiskelujen loppusuora on nyt käynnissä. Gradun tosiaan palautin muutama viikko sitten ja eilen sain kuulla alustavan arvosanaehdotuksen. Molemmat tarkastajat olivat gradulle ehdottaneet arvosanaksi Eximiaa, mikä on siis toiseksi korkein arvosana! Olen aika sanaton. Tuntuu aivan uskomattomalta. Jotenkin sitä tuli väsättyä niin kauan, että nyt on vaikea uskoa, että se on todella ohi. Todennäköisesti väsäisin sitä edelleen, ellei Sirua oltaisi astutettu niin, että oli vähän pakko saada gradu kirjoitettua pois alta. Siksi ei tarvinnutkaan kahteen kertaan miettiä pentujen nimiä kun tyttö ja poika syntyivät. Eli Estorin B-pennut ovat nyt nimeltään Brave Perseus ja Beautiful Andromeda Percy Jackson kirjoja osaltaan innoittaneen Perseus-tarun kunniaksi. Uskomatonta. Alla on vielä arvostelukriteerit kullekin arvosanalle.

Approbatur

x Suomennettuna ”hyväksytään”.

x Pohdinta on vähäistä ja teoreettinen tarkastelu puutteellista.

x Tutkielma voi olla kysymyksenasettelultaan vaatimaton ja aihe vähämerkityksinen.

x Se on kokonaisuudessaan suppea tai aineistoltaan suppea.

x Tulokset on saatettu esittää luettelomaisesti ja niiden tulkinnassa on puutteita.

x Työssä voi olla asia- tai muotovirheitä.

x Työ on kuitenkin asiallisesti kirjoitettu ja kokonaisuutena se täyttää tieteellisen opinnäytteen kriteerit.

Lubenter approbatur

x Suomennettuna ”mielihyvin hyväksytään”.

x Työ on asiallisesti kirjoitettu, eikä sisällä vakavia asiavirheitä.

x Aihe liittyy vain ohuesti oppiaineen keskeisiin tutkimuskysymyksiin.

x Työ voi olla kysymyksenasetteluiltaan ja teoreettiselta tarkastelultaan melko vaatimaton ja siinä voi olla muodollisia heikkouksia.

x Tutkimusmenetelmien käyttö on aika ajoin horjuvaa ja tulosten esittely pintapuolista.

x Pohdinta on usein niukkaa.

x Kokonaisuutena työ täyttää kuitenkin selvästi tieteellisen opinnäytetyön kriteerit.

Non sine laude approbatur

x Suomennettuna ”ei ilman kiitosta hyväksytään”.

x Tutkielman aihe voi olla tavanomainen tai paljon tutkittu, mutta se liittyy selkeästi tieteenalaan.

x Ilmiön teoreettiseen taustaan on paneuduttu.

x Tutkimuksen lähtökohtia, tehtäviä ja ongelmia on esitelty ja pyritty suhteuttamaan aikaisempaan tietoon.

x Työstä saattaa puuttua joidenkin tutkimustehtävien kannalta keskeisiä tietoja.

x Tutkimusmenetelmä hallitaan toteavalla tasolla.

x Pohdinta on tavallisesti kokonaisuudessaan suppeahkoa, mutta siinä viitataan kuitenkin mahdollisiin sovelluksiin ja jatkotutkimuksiin.

x Tutkielma muodostaa toimivan kokonaisuuden.

Cum laude approbatur

x Suomennettuna ”kiitoksin hyväksytään”.

x Aihe on usein suhteellisen tavanomainen, mutta sen merkitys on todettu ja osoitettu.

x Tutkimuskirjallisuuden esittely osoittaa aikaisempien tutkimusten ja tutkimuslähteiden tuntemusta.

x Kokonaisuus osoittaa selvästi pyrkimystä uuden tiedon hankintaan.

x Tutkimusmenetelmän valinta osoittaa asian hallintaa.

x Menetelmän soveltaminen on tavanomaista.

x Tulosten pohdinta on tyypillisesti hyvää tasoa.

x Tutkielma muodostaa hyvän ja toimivan kokonaisuuden.

Magna cum laude approbatur

x Suomennettuna ”suurin kiitoksin hyväksytään”.

x Arvosana edellyttää yleensä, että tutkimuksella on saavutettu jotain uutta tietoa jollakin tutkimusprosessin osa-alueella.

x Tutkielma käsittelee kiinnostavaa, tärkeää tai uutta teema-aluetta.

x Teoriatausta ja tutkimuksen lähtökohta tehtävänasetteluineen osoittavat hyvää teoreettista perehtyneisyyttä omaan aihealueeseen.

x Tutkimustehtävät on kuvattu täsmällisesti, perusteltu monipuolisesti ja suhteutettu taidokkaasti esitettyyn tutkimuskirjallisuuteen.

x Tutkimusmenetelmän valinta perusteluineen on metodologisesti asiantuntevaa.

x Aineiston keruu- ja analyysimenetelmien käyttö on tavanomaista paremmin hallittua.

x Tulosten tulkinta ja johtopäätökset ovat johdonmukaisia ja perusteltuja.

x Pohdinta osoittaa kykyä tarkastella tutkimuskohdetta laaja-alaisesti.

Eximia cum laude approbatur

x Suomennettuna ”erityisin kiitoksin hyväksytään”.

x Tutkimusaihe on selvästi tavanomaista vaativampi tai merkittävämpi.

x Tutkielma osoittaa tekijän syvällistä perehtyneisyyttä tutkimusalueensa teoriaan.

x Itsenäistä, sisäistynyttä ajattelua ja näkemystä on saavutettu useammalla tutkimusprosessin osa-alueella.

x Teoriaa ja aikaisempaa tutkimusta on sovellettu luovasti ja synteesi saattaa avata uusia näkökulmia.

x Tutkimuksen tavoitteet, lähtökohdat ja ongelmat on rajattu taitavasti.

x Tuloksia tulkitaan oivaltavasti, päätelmät ovat perusteltuja ja diskussio on kriittistä.

x Tutkielma osoittaa itsenäistä ja kriittistä tutkimusotetta.

Laudatur

x Suomennettuna (ylistäen) ”kiitetään”.

x Tutkielma ansaitsee harvinaisen kunniamaininnan.

x Valittu aihe on teoreettiselta tai kulttuuriselta kannalta merkittävä.

x Ilmiökentän hallinta osoittaa tieteenalan erittäin syvällistä tuntemusta.

x Tutkielman teoreettinen lähtökohta ja käsitteistö on erittäin taitavasti johdettu ja kriittisesti perusteltu.

x Tutkimusasetelma voi olla tavanomaista vaativampi.

x Metodologiset analyysit ovat korkeatasoiset.

x Metodologiaa on pystytty arvioimaan ja kehittelemään itsenäisesti.

x Pohdinta on monipuolista, kriittistä ja uutta luovaa.

x Tutkielma osoittaa itsenäistä, kriittistä ja innovatiivista tutkimusotetta

Nyt kun gradu on tehty olisikin aika vielä tenttiä pari historiankurssia (ensimmäinen tentti on parin viikon päästä) ja kirjoittaa loppuun historian tutkimus, joista on noin puolet vaaditusta 20 sivusta jo kasassa. Eli uhkaavasti näyttää siltä, että toukokuussa sitten valmistutaan :)

Koirarintamalla kuuluu sellaista kiinnostavaa uutista, että Sirun pentujen takia tiukentuneet säännöt kotona ovat vaikuttaneet positiivisesti koirien käytökseen yleensäkin. Siruhan asustaa pentuineen minun makuuhuoneessani, minkä takia Windy, Nefi ja Muru nukkuvat nyt takkahuoneessa. Tytöt viettävät myöt päivät takkahuoneessa, koska muuten nuuskuttaisivat kokoajan huoneeni oven takana ja häiritsisivät Sirua. Ovat nimittäin todella uteliaita ja tunkeutuisivat kyllä Sirun ja pentujen luo hetkeäkään epäröimättä. No tämä eristys (ja kaikilla koirilla on siis kyllä ruhtinaallisesti omaa tilaa) on jollain tavalla rauhoittanut varsinkin Nefin vouhotusta, kun tytön on ollut pakko tottua siihen, ettei hän ole aina huomion keskipisteenä. Tänään päästiin sekä päivä- että iltalenkeillä useiden ihmisten ja jopa koirien ohi ilman minkäänlaisia rähinöitä! Nyt onkin syytä laittaa rasti seinään.

Nyt kun opinnot lähestyvät loppuaan olen vakavissani ruvennut katselemaan erilaisia asuntovaihtoehtoja. Tarkoitus olisi muuttaa täältä vanhempien "nurkista" pois niin pian kuin mahdollista. Nyt sitten pitäisi vaan päättää, millaiseen asuntoon on varaa. Kerrostaloon en haluaisi missään nimessä muuttaa. Olisin myös valmiimpi ostamaan asuntolainan avulla oman asunnon kämpän vuokraamisen sijaan. No tätä pitää nyt vähän miettiä ja paljonhan riippuu myös siitä mistä saan (jos saan) töitä.

Kesäksi on sitten tiedossa kesätöitä Turuust ja vähän tuo pesti jo jännittää. Neljä rippileiriä kesässä tuntuu edelleen hurjalta määrältä. Toisaalta leireistä saatu palkka tulee kyllä tarpeeseen, kun lähden asuntoa ostamaan/vuokraamaan. Ja nämä koiratkin tekevät parhaansa saattaakseen minut taloudelliseen vararikkoon ;)

Kohokohtia

Mietiskelin tänään vähän tähänastisen elämäni kohokohtia, tapahtumia, jotka ovat herättäneet suuria tunteita :) Tässäpä niitä listattuna...

Kevät 2000 - Nöpö-kani tuli taloon

Kevät 2006 - Sain laudaturit uskonnosta, historiasta ja lyhyestä matematiikasta.

Kevät 2007 - Siru-podengo tuli taloon

Kesä 2007 - Sain kirjeen, jossa minut hyväksyttiin Helsingin yliopiston Teologiseen tiedekuntaan

Kevät 2010 - Näin ultrassa Windyn ja Waldon

Kevät 2010 - Sain ensimmäisen kirjani, Elunian, valmiiksi

Kevä 2010 - Ensimmäinen Estorian-pentue syntyi

Syksy 2011 - Ensimmäinen pitkä opettasijaisuus

Kevät 2012 - Valmistuin teologian kandiksi

Ja viimeisimpänä

Kevät 2012 - Sain valmiiksi Pro gradu -tutkielmani

Miksi pitää haastaa riitaa?

Itse en ole enää pitkään aikaan kommentuinut mitään keskusteluihin, joissa otetaan kantaa milloin mihinkin erimielisyyttä herättävään kasvatus-kysymykseen. Toki minullakin on runsaasti mielipiteitä ja ajatuksia, joita moni muu ei välttämättä allekirjottaisi. Aikaisemmin jopa kerroin niistä runsaasti niin täällä blogissa kuin podefoorumillakin. Jostain syystä, kaikki keskustelut päätyivät kuitenkin ennemmin tai myöhemmin riitoihin ja sen seurauksena lopetin kommentoinnin ja kirjoitin blogi-kirjoituksenikin harmaasta-alueesta.

Nyt tämä samainen aihe on jälleen ajankohtainen. Olen huomannut, että ihmiset kirjoittelevat edelleen niin foorumeilla kuin facebookissakin paljon kaikenlaista kasvatukseen liittyen. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmistäkin. Toiset ovat ajatustensa kanssa lähempänä toisiaan kuin toiset ja ääripäitä on useita. Tällainen mielipiteiden moninaisuus pitäisi minusta nähdä rikkautena, mahdollisuutena oppia jotain muiden ihmisten kokemuksista ja ajatuksista. Varmasti jokaisella on jotain annettavaa rodunkasvatukseeb. Jostain syystä jokainen vain pitää omaa mielipidettään ainoana oikeana. Muiden mielipiteitä ei kunnioiteta eikä suostuta pohtimaan puolueettomasti kenenkään ajatuksia - ei edes omiaan. Jokainen pitää vain omaa katsantokantaansa rodun parhaan ajattelemisena. Jos joku on toista mieltä, mennään henkilökohtaisuuksiin ja ruvetaan riitelemään.

Monesti teksti ei ole pelkästään riidan haastamista vaan myös loukkaavaa. Ihmisiä arvostellaan ihan suvereenista. Eniten ihmettelen sitä, mitä kaikkea ihmiset kirjoittelevat omalle face-seinälleen, jota pääsevät hyvin monet ihmiset lukemaan. Ihmisia mainitaan nimeltä, moititaan milloin mistäkin ja käytetään vaikka kuinka v****maista kieltä. Ihmisten ajatuksia saa toki kyseenalaistaa, mutta miksi se pitää tehdä ala-arvoisesti haukkumalla?

Itse olen vain harvan kasvattajan kanssa edes suunnilleen samalla aaltopituudella. Arvostan silti kaikkia kasvattajia ja näiden rodun eteen tekemää työtä. Jokaisen kanssa en lähtisi yhteistyöhön yksinkertaisesti siitä syystä, että painotan kasvatustyössäni eri asioita. Toivon silti erimielisyyksistä huolimatta pystyväni keskustelemaan järkevästi myös näiden kasvattajien kanssa. He tekevät omat valintansa, minä teen omani. Myönnän, että välillä tunteet kyllä kuumenevat ja silloin itsekin sanon helposti jotain, mikä myöhemmin kaduttaa. Ihminen ei yksinkertaisesti osaa olla arvostelematta toisia. Toki itsekin haluan jakaa omia mielipiteitä ystävieni kesken ja siihen kaikilla on oikeus. Välillä päässä kiehuu niin paljon, että tekisi mieli huutaa ja raivota. Ei vain voi olla ihmettelemättä, joidenkin ihmisten käytöstä. Mutta itse en rupea missä tahansa ja kenelle tahansa haukkumaan muiden tekemisiä ilman, että näillä on mahdollisuus puolustaa omaa kantaansa.

Kuulutankin avoimuuden ja hyvien käytöksien perään. Kasvattajien ja rodun harrastajien pitää osata avoimesti puhua erimielisyyksistään sen sijaan, että haukuttaisiin toista nurkan takana. Toisaalta avoimuus ei tarkoita sitä, että toinen pitää haukkua lyttyyn kasvotusten. Hyviä tapoja ja kohteliaisuutta ei saa unohtaa, vaikka erimieltä asioista toisen kanssa olisikin. Muuten keskustelu johtaa riitaa, joka leviää yhä laajemmalle, kunnes jokainen rodun harrastaja joutuu valitsemaan puolensa. Ja on hyvä muistaa, ettei kukaan ole täydellinen! Jokaisella on omat pikku puutteensa! Myös näiden suhteen tulee olla avoimena. Omat koirat eivät ole täydellisiä. Kasvatustyössäkin tulee tehtyä virheitä. Kukaan ei tiedä rodusta kaikkea ja monet muut voivat tietää yhtä paljon tai jopa enemmän. Nämä virheet ja puutteet pitää tiedostaa ja osata myöntää. Ihminen, joka luulee olevansa täydellinen, on viimeinen henkilö arvostelemaan muita!

Tämä keskustelu ei ole tarkoitettu erityiseksi piikiksi ketään tiettyä henkilöä/ryhmää kohtaan. En puhu edes pelkästään podengoihmisistä, vaan koiraharrastuksen parissa pyörivistä ihmisistä ylipäänsä. Olen tekstin kirjoittanut seurattuai useita suomenkielisiä ja englanninkielisiä keskusteluja, joiden sisällössä on mielestäni ollut paljon toivomisen varaa niin kielenkäytön kuin käyttäytymisen suhteen. Toivon todella, että ihmiset oppisivat keskustelemaan asiallisesti ja hyväksymään niin omat kuin muiden ihmistenkin puutteet. Ja jättäisivät edes ne kaikki toisia ihmisiä arvostelevat face-seinä viestit kirjoittamatta!

Gradu

Nyt on pari viime viikkoa ahkeroitu gradun kanssa. Erityisesti on tullut pähkäiltyä gradun dispositiota eli lopullista rakennetta. Sivujaha gradussa on nyt kasassa vaadittu minimimäärä, mutta lukuja vähän sieltä sun täältä on edelleen kesken. Tällä hetkellä keskityn taustalukujen hiomiseen, minkä jälkeen voin viimeistellä analyysini ja laatia loppu yhteenvedon. Mutta tältäpä tämän minun graduni sisältö tällä hetkellä jotakuinkin näyttää (numerot ovat siis sivunumeroita):

1. JOHDANTO 2
1.1. Fantasiakirjallisuus ja Percy Jackson tutkimuskohteena 2
1.2. Tutkimuskysymys & aineisto 6
1.3. Myytit populaarikulttuurissa – aikaisempi tutkimus 8
1.4. Tutkimusmetodi – sisällönanalyysi 12
2. SANKARIMYYTIT 14
2.1. Myytin käsite ja sankarin määritelmä 14
2.2. Joseph Campbellin monomyytti 17
2.3. Antiikin Kreikan heerokset 19
2.4. Nykysankari ja amerikkalainen monomyyttiteoria 22
3. PERCY JACKSON 23
3.1. Kirjasarjan taustat 23
3.2. Juoni ja keskeiset hahmot 26
4. PERCY JACKSON – UNIVERSAALI SANKARI 28
4.1. Lähtö 28
4.2. Initiaatio 32
4.3. Paluu 38
5. PUOLIVERISET KREIKKALAISINA HEEROKSINA 38
5.1. Puoliveriset – kreikkalaiset heerokset 38
5.2. Heeroksen juuret ja olemus 40
5.3. Urotyöt 46
5.4. Heeroksen kohtalo 50
6. PUOLIJUMALAT JA MODERNI SANKARITYYPPI 55
6.1. Tavallinen nuori vai voitokas supersankari 55
6.2. Epäitsekäs uhrautuja 57
6.3. Ystävät voimavarana 59
7. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 60

Metsästäjät

Podengo on metsästyskoira. Tämä seikka meinaa aina välillä unohtua, kun katselee podengojen lekottelua sohvalla ja loikoilemista lämmitettyjen kaakeleiden päällä auringon valossa. Kotona podengo osaa olla laiskan letkeä tai energisen leikkisä, mutta tämä laiskottelu ja leikki muuttuu totiseksi todeksi, kun podengolauma pääsee metsään toteuttamaan vaistojaan.

Aikaisempina vuosina erityisesti Siru on todistanut kykynsä metsästäjänä. Siru on päästänyt päiviltä jos jonkinmoista pientä jyrsijää. Kotona Siru päivystäisi tuntikausia degujen tai gerbiilien häkin äärellä, josko niiden pikku asukkaat vaikka sattuisivat pääsemään vapaalle jalalle. Siru on itseasiassa tajunnut kaikkinaisten häkkien merkityksen niin selkeästi, että tutkii kaikki tyhjätkin häkit ja dunaboxit mahdollisten asukkaiden varalta. Metsässä Siru puolestaan haistelee ja tutkii jokaikisen pikku jäljen ja on heti valmis tositoimiin, jos hiiri sattuisi tulemaan vastaan.

Doby ei varsinaista saalista ole koskaan saanut. Poika on pikemminkin peesaillut Sirun perässä, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää: laumanahan podengojen on tarkoitus metsästää. Kerran Doby oli ihan hilkulla saada hiiren kiinni, mutta Siru ehti salamana väliin ja varasti pojan saaliin. Kerran mökillä Doby puolestaan sai iskettyä hampaansa oravanpoikaseen, mutta silloin orava onnistui pakenemaan nuoren saalistajan kynsistä. Vaistot ovat pojalla silti selkeästi kohdillaan.

Nefi ei koskaan ole oikein metsästämisestä mitään ymmärtänyt... tai ei ainakaan ennen kuin sattui osumaan metsään samaan aikaan parin puussa loikkivan oravan kanssa. Oravissa on jotain sellaista, mikä tuntuu herättävän podengojen saalistusvietit erityisen vahvasti. Liekö syynä se, että podengo ymmärtää oravien olevan saavuttamattomissa hyppiessään kuusen oksalta toiselle. EI käy podengojen itsetunnolle, etteivät ne pysty kiipeämään puuhun oravien perässä... ja voitte uskoa, että Nefi on kyllä yrittänyt.

Waldo ei vielä ole päässyt kunnolla metsästämisen makuun, vaikka kaikki lelut saavat kyllä Waldon suussa todella nopeasti kyytiä. Varsinkin jos niissä on oikeata nahkaa tai turkista. Kyllä Waldon vaistot siis ovat kunnossa, mutta tilaisuuksien puute on estänyt nuoren pojan kehittymisen varsinaiseksi metsästäjäksi. Waldo nauttii sitä paitsi liiaksi juoksemisesta, keskittyäkseen metsässä varsinaiseen saalistamiseen. Mutta jos Waldo joutuisi vastatusten hiiren kanssa, se olisi varmasti hiiren menoa.

Ja sitten on vielä pikkuinen Windy. Sirun pienikokoinen tytär ja klooni, joka on tullut äitiinsä niin ulkonäkönsä kuin luonteensa puolesta. Windya ei lelut jaksa kiinnostaa, kun tarjolla olisi oikeaakin saalista: deguja ja gerbiilejä. Metsässä Windy on nykyään aina lauman etunenässä jälkiä ja saalista etsimässä. Nyt tyttö on kehittänyt jopa oman yhteistyö muodon Murun kanssa. Muru paikallistaa hiiret ja myyrät isoilla korvillaan ja osoittaa WIndylle oikean kaivuu paikan. Windy rientää salamana paikalle ja kaivautuu lumen ja maan sisään käsittämättömällä nopeudella... Murun suuren tassujen pienoisella avustuksella. Kahdestaan ne jatkaisivat urakkaansa varmasti loputtomiin ellen ilonpilaajana komentaisi kaksikkoa jatkamaan matkaansa. Vain kerran tämä yhteistyö on tuottanut todellista tulosta, mutta läheltäpiti-tilanteita on ollut sitäkin enemmän. Voin vain sanoa, että tyttäressä polvi parantuu. Sirun metsästäjän taidot ja vaistot ovat jalostuneet WIndyssa vielä pidemmälle ja kun vain katsoo Windyn tummiin nappisilmiin, tietää, että siinä on todellinen metsästäjä! Vaikka itse en metsästystä harrasta ja kannata, niin olisi kuitenkin hienoa, jos Windy pääsisi vaistojaan joskus harjoittamaan tosi tilanteessa - jänismetsällä. Olen varma, että saisin olla pikkuisesta sintistäni ylpeä! Windy on saalistaja henkeen ja vereen!

Kirjoittelua

Tammikuu on alkanut mukavasti kirjoittelun merkeissä. Toisin sanoen gradua on tullut väsättyä oikein urakalla. Pääsin analyysi-osion kanssa oikein kunnolla vauhtiin. Olen nyt kirjoitellut kaikenlaista Percy Jackson kirjojen sankareiden suhteesta kreikkalaisiin heeroksiin. Kohta alkaa tämän osion ensimmäinen vedos olemaan valmis. Sitten kirjoittelen loppuun monomyytti-osion ja jatkan siitä sitten Percy Jackson hahmojen nykyaikaisempiin sankarimyytti kytköksiin. Tällä hetkellä on melko hyvä fiilis gradun suhteen, vaikka välillä meinaa edelleen uskonpuute iskeä. Nythän on todella tärkeää kirjoitella gradua oikein urakalla eteenpäin, koska parin kuukauden päästä koittaa mahdollisesti iloinen perhetapahtuma. Tuolta pentublogin ja kotisivujen puolelta onkin voinut jo lueskeskella, että Siru on astutettu, joten 8 viikon päästä voi olla muuta tekemistä =D

Gradun ohella olen kirjoitellut ylös myös uusimpia kirjaideoita. Viime viikkojen aikana uusia ideoita on syntynyt taas lisää ja vanhat ideat ovat selkiytyneet. Kaiken kaikkiaan kirjaideoita on tällä hetkellä 22 kappaletta ja näistä varmuudella 10 on kirjasarjoja. Tähän mennessä valmiina on vasta Elunia. Sieluttomat trilogian ensimmäinen kirja on niin ikään hyvällä mallilla, samoin Pongodengo. Monia muitakin kirjoja on jo hieman aloiteltu, mutta tulee kyllä olemaan melkoinen urakka kirjoitella niitä kaikkia valmiiksi. Hyvä, että opettajilla on pitkät kesälomat ;D

Jonkin verran on tullut kirjoitettua myös historian proseminaarityötä. Mikäli saan sen + pari hissan kurssia tässä kevään aikana suoritettua (sekä tietysti gradun), niin valmistumista voi odottaa toukokuun puolella. Pitää vaan malttaa olla jättämättä yhtään podengopentua itselleen valmistujaislahjaksi =D

Niin ja pienenä sivuhuomautuksena vielä... minusta tuli tammikuun 8 päivä ihanan pikkutytön kummitäti, kun serkkuni kastettiin Leeni Faine Aurooraksi. Kaikkea hyvää Leenille!!!