Pöhköt popot

Podengot ovat oikeasti aika jänniä epeleitä. Tuntuu että popojen kanssa sattuu ja tapahtuu koko ajan. "Riehuminen on elämää" taitaa on podengojen motto ainakin täällä meillä.


Pari päivää sitten oltiin metsässä ja podengot ja Muru juoksivat vapaana. Yhtäkkiä rupesin ihmettelemään, että mihin hittoon ne popot taas oikein jäi? Koko lauma touhusi aivan intona erään lumikasan luona. No kun lähdin tutkimaan asiaa, niin mitäs sieltä löytyikän: jonkun eläimen jäännökset (karvoja ja hieman verta). Niitä nuo podet innossaan mutustelivat ja siinä oli kova komentaminen ja potkiminen, että sain popot pois. Varsinkin Siru meinasi koko ajan palata omia jälkiään takaisin "aartensa" luo... ja kuvaa tilanteesta tuossa vieressä.


Sitten tietysti Nefi päätti paljastaa tuhoaja puolensa. Muutama päivä sitten ihmettelin, että mitä ihmettä se Nefi oikein puuhaa niin kovin hiljaa. No tietysti teki tihutöitään ja pureskeli antaumuksella omaa hihnaansa. Ennen kun ehdin hätiin, oli Nefi pureskellut hihnan kahteen osaan. Ja kuva jälleen tuossa vieressä.

Ja tässä vielä kuva Nefin ja Sirun nukkumapaikasta:


Ja Pojusta vielä sen verran, että lääkärissä käytiin ja saatiin antibioottia. Sydän oli kuulemma kunnossa, mutta keuhkot kuulostivat huonoilta. Jos ei lääkkeellä parane, otetaan röntgen ja katsotaan onko keuhkoissa kasvaimia. Pidetään peukkuja!!!

Huolestuneille tiedoksi ja Australia kuulumisia

Ihan aluksi tiedoksi kaikille, ettei Poju ole tänään enää pärskinyt läheskään yhtä paljon kun eilen. Myöskään nenä ei näytä vuotavan samalla tavoin. Toivottavasti tulevaisuus on yhtä lupaava. On Poju sitten sitkeä sissi.

Lauantaina tulevat äiti ja isä takaisin Australiasta. Pääsen minäkin tekemästä näitä pöperöitä ja käymästä kaupassa. Kertoivat tuossa eilen muuten hieman karuja tilastoja hai-hyökkäyksistä. Heidän siellä olonsa aikanaan on hai kuulemma hyökännyt usean ihmisen kimppuun. Paraikaa Australiassa on meneillään suosittu surffauskausi ja surffaajat joutuvat haiden hampaisiin helposti. Televisiossa kuulemma varoitellaan ihmisiä uimasta alueilla, jossa joki laskee mereen, jossa vesi on sameaa tai jossa joku kalastaa. Varoituksia ei ilmeisesti kuitenkaan totella. Ja minä kun luulin, että haita pelätään lähes turhaan ja kaikki haivastaisuus johtuu vain Tappaja Hai-elokuvista. *_*

Äiti ja isä ovat Australiassa nähneet jos jonkinmoista. Äiti on saanut pitää sylissään koalaa, ruokkia ja silittää kengurua (joka näytti kuulemma Sirulta), isä palanut ravuksi ja lisäksi he ovat todistaneet hienoa lintuesitystä ja olleet tietysti keskellä Australian historian tuhoisinta luonnonkatastrofia moneen vuosikymmeneen. Onneksi eivät sentään joutuneet liekkien tielle. Tässä odottelen innolla kuvasatoa, jospa saisin niitä vaikka nettiinkin laitettua. Pitääpä minunkin varmaan matkata ennemmin tai myöhemmin Australiaan.

Nenäpunkki, flunssa vai kenties kennelyskä...

Voihan vitjat. Tässä on jo useamman päivän epäilty, josko koirille on taas tullut tuo pahainen nenäpunkki. Varsinkin Dobberilla on ollut niitä reverse sneezing kohtauksia ja hieman myös muilla koirill. Nyt sitten Poju rupesi kuitenkin ihan tosissaan yskimään ja nenästä vuotaa sellaista vaaleaa räkää (ei siis kirkasta, kuten ilmeisesti nenäpunkissa). Voisiko kyseessä siis olla Pojun kohdalla flunssa tai peräti kennelyskä. Poju on vielä lisäksi niin vanha jo, että kaikki tällaiset yllättävät "pöpöt" pelottavat. Pitää nyt varmaan tä päivä vähän vielä tarkkailla tilannetta ja viedä sitten lekurille, jos tuo kunto rupeaa heikkenemään tai oireilu jatkuu pidempään.

Kynsienleikkuu

Jes! Nyt voi laittaa rastin seinään, sillä Nefi on vihdoinkin hyväksynyt kynsienleikkuun. Leikkasin tuossa äsken kaikkien podejen kynnet, ensimmäisenä Nefin. Nefi otti oikeasti aika rauhallisesti ja antoi käydä läpi kaikki tassunsa. Vielä olisi voinut nyrhiä noita kynsiä ehkä lyhyemmäksi, mutta en viitsinyt leikkiä onnellani, vaan tyydyin nopeasti nipsasemaan joka kynnestä jotain pois. Sirun ja Dobyn kanssa ahersinkin sitten pidempään. En ymmärrä, miten niidenkin kynnet oli ehtinyt kasvaa niin pitkäksi. Ilmeisesti syynä on se, että ollaan viime aikoina käyty lenkillä pääasiassa metsässä, kun taas kesällä käveltiin paljon asfaltilla, mikä luonnollisesti kuluttaa noita kynsiä lunta tai havupohjaa enemmän. Todella nätisti Siru kyllä istuu sylissä kynsienleikkuun ajan ja on kuin missäkin manikyyrissä. Dobykin hyväksyi kohtalonsa enemmän tai vähemmän miehekkäästi (karkasi heti, kun homma on hoidettu) ja niin kovat riidat kun jätkänkin kanssa aikoinaan oli saada edes yksi tassu hoidettua. Toivottavasti tämä fiilis jatkuu myöhemminkin.

Ja se samperin Doby kävi taas kusella mun sängyssä aamulla. Arvasin heti, että nyt se lähti sänkyä merkkailemaan, kun näin sen menevän mun huoneeseen ja kuinka ollakaan, sänky oli märkänä kun kiirehdin perään... Seuraavan kerran kun se tulee mun huoneeseen, niin mä hirtän sen kyllä munistaan seinään >_<

Siru & Nefi

Siru ja Nefi ovat tätä nykyä ylimmät ystävykset... ihan kaikessa.

Tätä aamuna Siru ja Nefi liittoutuivat minua vastaan ja antoivat yhteistuumin minulle aamupesun. Kun toisen sai häädettyä toinen hyökkäsi kimppuun. Kun toinen hyppi naaman päällä, toinen kutitti varpaita. Kun toinen repi korvasta toinen puri nenästä. Ah sitä ihanaa aamuherätystä.


Lisäksi Nefi ja Siru nukkuvat nykyään aina yönsä vierekkäin sängyn alla olevassa laatikossa (paitsi toisinaan Siru hyppää kyllä minunkin kainalooni kellimään). Sitten aamulla kumpikin tunkee sänkyyn vähäksi aikaa minun viereeni pötköttämään ja siinä sitä ollaan, kun toinen makaa ihan selässä ja toinen ihan vatsassa kiinni. Olen kuin mikäkin silli purkissa. Ja välillä Murukin hyppää vielä jalkopäähän ja Doby tunkee myös kainaloon päästyään pois Susannan huoneesta *_* Ei mahdu ei...


Mutta palatakseni Nefiin ja Siruun. Nefi matkii Sirua ihan kaikessa. Siru pesee ja huolehtii Nefistä eikä anna kenenkään muun kiusata Neffulia. Välillä kaveruksilla on kauheita riitoja, mutta aina ne sovitaan melkein heti. Likat ovat ilmeiltään ja eleiltään välillä kuin kaksi marjaa. Ne ihan oikeasti tykkää toisistaan, vaikka eka luulin Sirun olevan ihan kauhea mustis koko lopunikäänsä. Sen verran kärttynen oli ekat viikot Nefin tultua meille. Mutta nyt kyllä leikitään ja pidetään Nefistä huolta kuin mistäkin pikkusiskosta. Ja leikkiä kyllä riittää. Se alkaa heti aamulla MUN sängyssä (siinä joutuu emäntä kyllä koville, kun yrittää nukkua ja kaksi hullua painii ja puree kaikkea mihin vaan saa hampaansa kiinni, oli kyse sitten toisesta koirasta tai jonkun viattoman ulkopuolisen sormesta). Sitten päivänaikana riidellään sovitaan, leikitään ja riehutaan. Ulkona juostaan tuhatta ja sataa eikä touhussa ole mitään rajaa. Hulluja kumpikin.

Ja tässä vielä Nefi ja Siru, kaksi marjaa

Mihin se aika oikein lentää..?

Eipä tässä oikein muuta voi kysyä, kun katsoo tuota edellisen blogikirjoituksen päivämäärää. Toisaalta onhan tässä kyllä ollut paljon tekemistäkin, joten ei sitä tänne ehdikään joka päivä kirjoittaa, mutta vaikea silti uskoa, että taas on kuukausi miltein kulunut. Äiti ja isä ovat Australiassa, Nöffi-tyttö täyttää 15 viikkoa, yliopistolla on kohta loma- ei kun etäviikko, kandintyön jättöpäivä lähestyy samoin opelinjan pääsykoe ja niin poispäin. Tekemistä riittää siis vaikka kuinka. Nöffiäkin pitäisi taas vähän kouluttaa. Huomasin nimittäin tuossa eilen, että neiti on kokonaan unohtanut käskyn "maahan" kun ollaan niin paljon vain tuota seisomista tahkottu. Toisaalta seisominen sujuu nykyään kyllä paljon paremmin. Sen sijaan Nefi on todistanut olevansa tyypillinen podengo: kovaääninen ja pahansisuinen lenkkikaveri. Pitää nyt vähän tarkkailla tilantetta ja toivoa, että Nefin satunnaiset haukut ohikulkeville koirille ovat vain jotain pientä uhittelua eikä johda mihinkään pahempaan. Tässä saa muutenkin hävetä, kun noita koiria lenkittää ja Siru ja Doby käyttäytyvät niiin kauniisti *_*

Viime sunnuntaina meillä oli pentupainit. Huomasin että monella stadipopolaisella on tällä hetkellä pentu talossa, joten päätinpä sitten pyytää kaikki kylään. Paikalle pääsi tosin loppujen lopuksi vain podengot Minni ja Capo sekä keeshond Rölli. Sanon tässä "vain" siitä syystä, että tulijoita olisi voinut olla vielä tuplasti enemmän, mutta menoa riitti kyllä jo nyt. Parasta kaikesta oli kuitenkin ehkä se, että Nefi nukkui kuin tukki loppuillan ja vielä yönkin sen päälle ;D Dobystakin huomattiin aivan uusi puoli: Doby tykkää leikkiä vain poikien kanssa (Siru, Muru ja Nefi ovat poikkeuksia) ja nimenomaan poika podengojen kanssa. Doby oli kuin mikäkin murjottava Myrtti siihen asti että Capo saapui leikkimään ja sitten kyllä Dobylla riitti puhtia. Nefi puolestaan leikkiä riehui pääasiassa vain Minnin kanssa ja tytöt olivatkin suloinen ja eläväinen pari.

Nefi ja Siru on tätä nykyä ihan parhaat kaverit. Siru on kuin isosisko, joka toisaalta hoitaa, vahtii ja paimentaa, toisaalta kiusaa, leikkii ja riitelee Nefin kanssa. Pari kertaa Nefi on jo Murulle ärissyt, kun Muru on Nefille suuttunut. Ilmeisesti Siru saa omasta mielestään ainoana höykyttää Nefiä ihan mennen tullen. Doby parka on ruvennut jäämään hieman kolmanneksipyöräksi, mutta kyllä Dobylla ja Nefilläkin riittää puuhaa. Ja toisinaan Nefi on sitten kolmaspyörä ja Siru ja Doby kiusaavat Nefiä yksissä tuumin. Nefi kun kaipaa välillä ojennusta, kun on niin järkyttävän itsepäinen ja rajuotteinen.

Poju paralla on nykyisin hieman kovat oltavat. Nefi on nimittäin ruvennut käyttämään Pojua niin kynsimispuuna kuin pehmolelunakin. Tämän viikon aikana tilanne on jo rauhoittunut, mutta tuossa meni pitkä tovi, että jouduttiin pitämään Pojun suojana vaatetta sisälläkin ja siitä huolimatta Pojulla on naarmuja joka puolella ruumistaan. Toisaalta nyt Poju on kyllä ruvennut antamaan takaisin Nefille pienimmästäkin syystä ja onpa Nefikin joutunut jo nöyrtymään Pojun hampaattoman suun edessä.

Mutta kuulemiin tältä erää...