Marraskuu on ollut todella kiireinen, mutta samalla todella antoisa ja ihana. Töiden lisäksi Sirun seuraavan pentueen uros on varmistunut ja melkeinpä on lyöty lukkoon uuden laumanjäsenen hankintakin, joskin kyseinen kaunotar on sijoitukseen menossa ja syntyykin vasta ensi keväällä. Eli kaikkia joita sijoitus-pode kiinnostaa, niin laittakaa viestiä tulemaan (marianne.kolu (at) gmail.com).
Mutta vielä parempia uutisia on meidän omalta koirarintamalta. Nefi ja Siru ovat vihdoin selvittäneet keskinäiset välinsä! Kuten varmasti monet teistä tietävätkin, Nefin ja Sirun välillä on ollut kismaa siitä asti, kun Nefi täytti vuoden. Varsinkin tämä kesä oli ihan kauheaa aikaa ja omat kädetkin olivat koko ajan verillä, kun joutui riitapukareita erottamaan. Tytöt siis tappelivat ihan tappomielessä ja olin jo melkein passittamassa Nefiä pois. Henkinen rasite oli kyllä niin raskas, kun ei itsekään voinut liikahtaa ilman että tytöt räjähtivät toistensa niskaan.
No parin viime kuukauden aikana tyttöjen suhde on selkeästi osoittanut paranemisen merkkejä. Todellinen käännekohta taisi tulla eteen silloin, kun tytöt ottivat yhteen niin, että Siru sai Nefistä kunnon otteen ja vei näin ollen kerrankin voiton. Yleensä tytöt ovat olleet niin tasaväkisiä, että siinä olisi tullut pelkkiä ruumiita, jos tappelun olisi antanut jatkua. Nyt Siru kuitenkin vei voiton ja sen jälkeen tyttö ei ole reagoinut enää yhtä vahvasti Nefin uhitteluihin. Viimeisen viikon aikana tämä välirauha on edennyt jopa niin pitkälle, että tytöt ovat ruvenneet oikeasti leikkimään keskenään! Siru ei ole leikkinyt pariin vuoteen oikeastaan kenenkään kanssa, koska Nefi on ollut heti hyökkäämässä niskaan. Nyt nämä tytöt sitten oikeasti pitävät hippaa ja painivat toistensa kanssa ilman riitaa. Toki välillä muristaan ihan tosissaankin, mutta tilanne laukeaa nyt ilman tappeluja. Tänään kun Waldolle ja Sirulle tuli luusta riitaa ja Nefi meni heti äristen sekaan, olin varma, että nyt alkaa tappelu. Mutta ei. Siru vain vilkaisi Nefiä ja lähti sitten luineen menemään. Olen niin, niin, niin tyytyväinen tästä muutoksesta, ettei sitä voi sanoin kuvata. Toki takapakkia voi vieläkin tulla, mutta uskon pahimman olevan vihdoin ohi :)
Syynä näille tyttöjen huonoille väleillehän on ollut se, että Siru on ollut liian epävarma omasta asemastaan ja Nefi liian jäärä alistuakseen. Olen itse asiassa sitä mieltä, ettei Nefi oikeastaan olisi laumakoira. Tyttö on kyllä todella ihana ja varsinainen pusuttaja ja halittaja. Eli ihmisten kanssa tulee kyllä hienosti toimeen. Nefi on myös todellinen leikkijä, joka koko ajan Windyn ja Waldonkin kanssa painisi ja vetäisi narua. Samalla Nefi on kuitenkin todella huono tulkitsemaan lauman signaaleita ja itse hyvin kärkäs kiihtymään nollasta sataan sekunnissa. Alistuminenkaan ei tunnu olevan koskaan varsinainen vaihtoehto. Nefi onkin vähän epäonnistunut podengo, sillä podengonhan pitäisi nimenomaan olla lauma-koira.
Nefi on siis aina ollut kovin ailahtelevainen ja jollain tavalla epätasapainoinen, mikä sitten on purkautunut Siruun. Kun Siru on sanonut jotain, Nefi on heti hyökännyt niskaan tulkiten Sirun haukahduksen haasteeksi. Jos Siru puolestaan olisi ollut vahvempi johtaja, ongelmia ei välttämättä olisi syntynyt, mutta Sirullakin on ollut omat ongelmansa. Eli monet asiat ovat näiden tyttöjen välejä hiertäneet... oudointa kuitenkin on, että riidoistaan huolimatta molemmat ovat pysyneet koko ajan myös parhaina kavereina, jonka vieressä nukutaan ja korvat pestään aina tilaisuuden tullen.
