No nyt se on tehty... Väsäsin koko eilisen päivän kandintyötäni loppuun. Sivuja kertyi sisällysluetteloineen, lähteineen ja viitteineen kunnialliset 32 sivua, josta leipätekstiä 27 sivua (se kandintyön ohjeellisesta 10-20 sivun rajasta *_*). Aiheena oli Deverryn Druidismi eli miten kelttiuskontoa on hyödynnetty fantasiasarjassa Deverryn taru. Puolivuotta tuota on nyt työstetty ja nyt kun se on lopultakin valmis on samalla sekä helpottunut ja voitonriemuinen että tyhjä ja loppuunpalanut olo. Eilen aloitin kirjoittamisen 9 ja 10 välillä ja jatkoin sitä ilta 11 asti. Istuin lattialla hautautuneena kirjoihin ja koirat pomppivat kirjojen ja tietokoneen päällä heti kun silmä hetkeksi vältti. Nyt on selkäkipeä ja mieli täynnä sekavia tunteita. Koko vuosi on tähdätty tähän hetkeen ja nyt se on ohi. Pitäisikö olla helpottunut vai pettynyt..? Tässäkö se nyt oli? Vielä jäi parannettavaa, mutta yleisesti ottaen olen tyytyväinen. Nyt pidetään sitten peukkuja kypsyyskokeen ja arvosanankin suhteen :)
Tutkielmaan
torstaina, huhtikuuta 16
keskiviikkona, huhtikuuta 15
Pääsiäinen Somerolla
Vietimme tämän pääsiäisen isovanhempien luona Somerolla kuten niin usein ennenkin. Nefi pääsi ensimmäisen kerran mökille juoksemaan ja tajusi kyllä heti missä mennään. Minulla oli täysi työ pitää kaikki koiran näkyvissä, kun ne nauttivat vapaudesta ja juoksun riemusta ja ravasivat milloin mitäkin koloa tutkimaan. Nefikin pysyi suurimman osan ajasta hyvin mukana, mutta jos jäi jälkeen, piti kyllä itkullaan ja valituksellaan huolen siitä, että kaikki varmasti muistivat hänen olemassaolonsa. Koirat saivat juosta ja syödä paljon herkkuja. Ja tässä ohessa kuvia...
Harmaa-alue
Olen yleensä pitänyt itseäni "harmaana ihmisenä". Minulle asiat eivät näyttäydy mustavalkoisina, vaan pyrin huomioimaan myös muut kannat omieni ohella. Vaikka itse pitäydynkin jossain tietyssä näkemyksessä, en kuitenkaan heti hylkää muitakaan. Toisaalta pidän kyllä joitain asioita väärinä, mutta jonkun tai jonkin leimaaminen omien näkemysteni vuoksi vääräksi tai huonoksi ilman kunnollisia tietoja tilanteesta on myös väärin...
Nyt olenkin pienoisen ongelman edessä, sillä seurattuani koiramaailman keskustelufoorumeja olen huomannut, että niistä jos jostain löytyy mustavalkoisia ihmisiä. Kasvattajilla ja aktiiviharrastajilla on omat näkemyksensä, joista he pitävät kynsin hampain kiinni. Eriäviä ajatuksia ei huomioida ja pieninkin kritiikki tai rakentava palaute koetaan henkilökohtaiseksi arvosteluksi. Harvat keskustelut tärkeistä aiheista (astutukset, terveys, harrastukset, seropi-rotukoira jaottelu jne...) eivät pääty enemmän tai vähemmän riitaisissa tunnelmissa. Kaikki on ihan kauhean mustavalkoista ja kaikkien pitäisi valita puolensa: jos et ajattele samoin kun me, ajattelet samoin kuin he. Mitään harmaata-aluetta ei tunnu olevan olemassakaan.
Nyt tämä mustavalkoinen ajattelu on ruvennut tarttumaan minuunkin. Vaikka olenkin ollut virallinen kasvattaja vasta pariviikkoa, on minullakin erilaisia ihanteita ja ajatuksia koirien kasvatuksesta. Olen ruvennut pitämään näitä ajatuksia niinä "ainoina oikeina" ja olen ollut valmis arvostelemaan muiden kasvattajien tapoja toimia... mutta miksi? Olenko minä niin perehtynyt muiden kasvattajien touhuihin, että osaisin suorilta käsin leimata jonkun touhut pentutehtailuksi tai rodulle haitalliseksi? Tietysti omat kokemukset ja havainnot ovat ysein oikeita, mutta toisaalta aivan yhtä todennäköisesti se ensivaikutelma voi pettää. Onkin todella vaarallista lähteä suunapäänä vaahtoamaan siitä, miten pitäisi toimia ja mitä pitäisi tehdä.
Mutta kuten sanoin, koiramaailma on mustavalkoinen ja mustavalkoisuus on tarttuva tauti.
Olen varma siitä, että monilla kasvattajilla ja harrastajilla olisi paljonkin parantamisen varaa toiminnassaan sekä uudistamista ajatusmaailmassaan. Mutta kukaan ei voi olla kärpäsenä katossa tai lukea toisen ihmisen ajatuksia niin, että voisi varmasti sanoa, miten toinen toimii ja miksi. Varmasti teot ja tilastot puhuvat puolestaan, mutta se on vain osa totuus. Vaikka pentutehtailu ja sairaiden koirien käyttäminen jalostuksessa onkin ilmeistä joissain tilanteissa (seuratkaa vain keltaisen pörssin ilmoituksia muutaman kuukauden ajan, niin huomaatte mistä puhun), mutta ihminen voi tehdä myös vääriä huomioita.
En tarkoita tällä kirjoituksella sitä, että ihmisten pitäisi hyväksyä koirille haitallinen toiminta tai välttää omien ajatustensa tuomista julki. Päinvastoin. Juuri keskustelua tarvitaan ilman puhdistamiseksi ja kasvatuksen parantamiseksi. Pitäisi kuitenkin muistaa aina silloin tällöin tarkkailla maailmaa myös harmaiden lasien läpi ja unohtaa jaottelu mustan ja valkoisen välillä. Miten me ikinä päästään mihinkään, jos kaikki pitävät kiinni vain omasta kannastaan eivätkä suostu edes ottamaan kuuleviin korviinsa muiden ajatuksia. Ja keskustelussa pitäisi todellankin olla mukana sekä mustia että valkoisia ihmisiä, jotta siitä olisi edes jotain hyötyä. Ja kummankin puolen pitäisi olla valmis rehelliseen keskusteluun ja kompromisseihin.
Minä yritän tästä lähtien löytää uudelleen sisäisen harmauteni huolimatta koirapiirien mustavalkoisuudesta. Pidän kyllä kiinni omista ihanteistani ja ajatuksistani, mutta yritän jättää toisten ihmisten jyrkän tuomitsemisen ja arvostelun sikseen. En ehkä pidä joidenkin touhuista ja ajatuksista enkä välttämättä ikinä toimisi samalla tavalla, mutta kuten sanoin, harmaitakin ihmisiä tarvitaan, jottei mustavalkoisuus pilaisi kaikkien hengitysilmaa.
Nyt olenkin pienoisen ongelman edessä, sillä seurattuani koiramaailman keskustelufoorumeja olen huomannut, että niistä jos jostain löytyy mustavalkoisia ihmisiä. Kasvattajilla ja aktiiviharrastajilla on omat näkemyksensä, joista he pitävät kynsin hampain kiinni. Eriäviä ajatuksia ei huomioida ja pieninkin kritiikki tai rakentava palaute koetaan henkilökohtaiseksi arvosteluksi. Harvat keskustelut tärkeistä aiheista (astutukset, terveys, harrastukset, seropi-rotukoira jaottelu jne...) eivät pääty enemmän tai vähemmän riitaisissa tunnelmissa. Kaikki on ihan kauhean mustavalkoista ja kaikkien pitäisi valita puolensa: jos et ajattele samoin kun me, ajattelet samoin kuin he. Mitään harmaata-aluetta ei tunnu olevan olemassakaan.
Nyt tämä mustavalkoinen ajattelu on ruvennut tarttumaan minuunkin. Vaikka olenkin ollut virallinen kasvattaja vasta pariviikkoa, on minullakin erilaisia ihanteita ja ajatuksia koirien kasvatuksesta. Olen ruvennut pitämään näitä ajatuksia niinä "ainoina oikeina" ja olen ollut valmis arvostelemaan muiden kasvattajien tapoja toimia... mutta miksi? Olenko minä niin perehtynyt muiden kasvattajien touhuihin, että osaisin suorilta käsin leimata jonkun touhut pentutehtailuksi tai rodulle haitalliseksi? Tietysti omat kokemukset ja havainnot ovat ysein oikeita, mutta toisaalta aivan yhtä todennäköisesti se ensivaikutelma voi pettää. Onkin todella vaarallista lähteä suunapäänä vaahtoamaan siitä, miten pitäisi toimia ja mitä pitäisi tehdä.
Mutta kuten sanoin, koiramaailma on mustavalkoinen ja mustavalkoisuus on tarttuva tauti.
Olen varma siitä, että monilla kasvattajilla ja harrastajilla olisi paljonkin parantamisen varaa toiminnassaan sekä uudistamista ajatusmaailmassaan. Mutta kukaan ei voi olla kärpäsenä katossa tai lukea toisen ihmisen ajatuksia niin, että voisi varmasti sanoa, miten toinen toimii ja miksi. Varmasti teot ja tilastot puhuvat puolestaan, mutta se on vain osa totuus. Vaikka pentutehtailu ja sairaiden koirien käyttäminen jalostuksessa onkin ilmeistä joissain tilanteissa (seuratkaa vain keltaisen pörssin ilmoituksia muutaman kuukauden ajan, niin huomaatte mistä puhun), mutta ihminen voi tehdä myös vääriä huomioita.
En tarkoita tällä kirjoituksella sitä, että ihmisten pitäisi hyväksyä koirille haitallinen toiminta tai välttää omien ajatustensa tuomista julki. Päinvastoin. Juuri keskustelua tarvitaan ilman puhdistamiseksi ja kasvatuksen parantamiseksi. Pitäisi kuitenkin muistaa aina silloin tällöin tarkkailla maailmaa myös harmaiden lasien läpi ja unohtaa jaottelu mustan ja valkoisen välillä. Miten me ikinä päästään mihinkään, jos kaikki pitävät kiinni vain omasta kannastaan eivätkä suostu edes ottamaan kuuleviin korviinsa muiden ajatuksia. Ja keskustelussa pitäisi todellankin olla mukana sekä mustia että valkoisia ihmisiä, jotta siitä olisi edes jotain hyötyä. Ja kummankin puolen pitäisi olla valmis rehelliseen keskusteluun ja kompromisseihin.
Minä yritän tästä lähtien löytää uudelleen sisäisen harmauteni huolimatta koirapiirien mustavalkoisuudesta. Pidän kyllä kiinni omista ihanteistani ja ajatuksistani, mutta yritän jättää toisten ihmisten jyrkän tuomitsemisen ja arvostelun sikseen. En ehkä pidä joidenkin touhuista ja ajatuksista enkä välttämättä ikinä toimisi samalla tavalla, mutta kuten sanoin, harmaitakin ihmisiä tarvitaan, jottei mustavalkoisuus pilaisi kaikkien hengitysilmaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)