Kirjoittamisesta jälleen

Kirjoitin tuossa viime blogitekstissäni hieman kirjoittamisen ilosta. Olen myös facebookissa kertonut miten kirjoittaminen on viime aikoina edistynyt. No nyt on aika antaa taas hieman tilannepäivityksiä täällä blogissa kaikille lukijoille (voisitte muuten sivumennen sanoen kommentoida kirjoituksiani joskus, niin tietäisin, ketkä näitä tekstejä oikein lukevat =D).

Ensinnäkin se tarina, jota rupesin kolmisen viikkoa sitten kirjoittamaan, alkaa olla alustavasti valmis. Sivuja on 149 x A4, fontti times new roman 12 rivivälillä 1,5. Kahdesta viimeisestä luvusta tulee vielä yhteensä varmaan hieman reilu 10 sivua ja sitten on tarina kasassa. Tarkoitus on tosin oikolukemisen ohella lisätä tarinaan vielä muutamia kohtauksia, erityisesti dialogeja, joten varmasti sivumäärä tuosta vielä paisuu mahdollisesti jopa 20 extra sivulla. Tähän viimeistelyyn menee tosin vielä melkoisesti aikaa, sillä ensimmäisen viimeistely kierroksen jälkeen odotan n. puolivuotta ennen kuin luen tekstin taas uudestaan. Tekstiin on pakko ottaa hieman etäisyyttä ajallisesti, jotta sen saisi arvioitua ja korjattua mahdollisimman puolueettomasti. Jos teksti on liian hyvin muistissa, on kirjoittaja sokea monille virheille ja epäjohdonmukaisuuksille.

Viikonloppuna rupesin kirjoittamaan myös toista tarinaa. Kyseistä "kirjaa" minun piti itse asiassa ruveta kirjoittamaan muutenkin ensin, mutta idea kaipasi silloin vielä hiomista. No nyt sitäkin on saatu kirjoitettua reilu 20 sivua ja olen oikein tyytyväinen suunnasta, johon tarina lähti kehittymään. Odotan tältä tarinalta paljon, sillä pidän kovasti sen henkilöistä ja pääideasta. Ainoa ongelma on, että olen nukkumaan menessäni monena yönä sepittänyt tarinaa sen verran paljon, että monista tapahtumista on olemassa jo useampi versio. Nyt pitää sitten valita, miten mikäkin kohtaus lopulta toteutuu.

Viikonloppuna laskeskelin ajankuluksi myös kuinka monta kirjan/sarjan alkua minulla on jo mielessä tai peräti jo aloitettuna. Alustavien laskelmien mukaan tulos oli tämä: ideoita yhdeksään kirjaan (niistä suurin osa sarjoja), joista kahdeksaa on jo jollain tasolla ruvettu kirjoittamaan + runoja varmaan kahden tai kolmenkin kirjan edestä. No kun asiaa pohdin hieman kauemmin, niin niitä ideoita rupesi muistumaan mieleen vielä useampia. Loppujen lopuksi niitä kirjaideoita taitaa ollakin lähemmäksi 15. Muutamat ovat tosin niin vanhoja, etten niitä välttämättä koskaan tule kirjalliseen muotoon pukemaan (ensimmäistä aloitin jo kuudennella ja se on kyllä ihan...), mutta ainakin pari tarinaa niistäkin olisi ihan mukava saada kirjaksi asti. Erityisesti "Herra Hattu" on pakko kirjoittaa joskus. Älkää kysykö, mistä tällainen työnimi kyseiselle fantasiakirjalle. Se on vielä salaisuus =D Mutta ei huolta, kirjan nimi tulee olemaan kyllä jokin aivan muu. Kukaan ei ikinä suostuisi lukemaan fantasiakirjaa, jonka nimenä olisi Herra Hattu, olkoonkin, että nimelle olisi hyvä perustelu.

Mutta tällaista tänään. Nyt minä jatkan tarinoitteni kirjoittamista. Ensi viikolla saan onneksi olla rauhassa kotona, kun vanhemmat ja sisko ovat hiihtolomaa Lapissa viettämässä ja veli on Wanhojen risteilyllä. Koulua on sen verran vähän minullakin, että saan varmasti jotain aikaiseksi. Tavoite olisi ainakin kirjoittaa eka versio tästä pisimmälle edenneestä "kirjastani" valmiiksi.

Kirjoittamisen ilo

Olen ollut melkoisen surkea saamaan mitään tarinaani kirjoitettua loppuun asti. Yleensä minulla on ties kuinka monta tarinan alkua päässä, mutta en ole saanut itseäni kirjoittamaan niistä mitään paperille. Ne muutamat "kirjan" alut, joita olen aloitellut, ovat yleensä tyssänneet siihen, että innostusta kestaa vain pari päivää. Sitten seuraa usean viikon tauko, minkä jälkeen en ole enää muistanut mitä olen kirjoittanut. Kun rupean lukemaan tekstiä uudestaan alusta, teen siihen koko ajan muutoksia enkä pääse koskaan suoranaisesti jatkamaan tekstiä. Toinen ongelmani on liian monen tarinan pyöriminen samaan aikaan päässä. Aina kun aloitan uuden kertomuksen, saan heti jonkin paremmin idean ja vanha kertomus saa jäädä.

Pari kesää sitten innostuin kirjottamaan Pongodengo nimistä lastenkirjaa. Se on melkein valmis, mutta en ole saanut aikaiseksi sen viimeistelyä. Viime aikoina olen muutenkin kirjoittanut vain runoja ja niitäkin harvakseltaan. Kirjoituksen ilo on ollut kadoksissa ja vaikka tarinoita odottaisi vaikka kuinka monta kirjoittajaansa, en ole vain saanut ryhdyttyä tuumasta toimeen. Kirjoittaminen ei luonnistu, koska mietin koko ajan "mitä kaikkea muuta pitäisi tehdä." Kirjoittaminen on tuntunut laiskottelulta, vaikka tiedän sen voivan olla pahimmillaan melkoista raatamista ja väkisin puurtamista.

No nyt tämä tilanne on muuttunut. Pari viikkoa sitten luin Jordanin Gathering Stormin. Se innoitti minua kehittämään myös omia tarinoitani pitkästä aikaa. Viikko sitten lauantaina päätin siten ruveta kirjoittamaan erästä tarinaa, jonka idea syntyi vasta muutama kuukausi sitten.

Aloitin tarinan kirjoittamisen ilman sen kummempia odotuksia. Päin vastoin, halusin vain verestää kirjoittajan taitojani. Yllätykseni olikin suuri, kun sivuja syntyi ensimmäisenä iltana reilu 13 sivua (fontti: times new roman, 12, riviväli 1,2) ja sen jälkeen on syntynyt hieman ali tai yli 10 sivua joka ilta. Nyt sivuja on kertynyt jo ruhtinaalliset 83 kappaletta (mukaanlukien sisällysluettelo ja otsikot) ja lisää syntyy joka päivä. Tähän astisista kirjoituksistani pisin on ollut 30 sivua. Melkoinen parannus. Kirjaksi muutettuna 83 sivua tarkoittaa n. 160 sivua.

Kirjoittamisen ilo on jälleen löytynyt. En takerru pikkuseikkoihin vaan paahdan tarinaa koko ajan eteenpäin. Kaikkea ei ole pakko hio valmiiksi yhdeltä istuimalta. Tiedän jo nyt muutamia epäjohdonmukaisuuksia ja "huonoja" kohtia, jotka pitää korjata, mutta annan niiden vielä olla ja keskityn itse tarinaan. Se on tässä vaiseessa pääasia, ei kielellinen virheettömyys tai jokaisen yksityiskohdan miettiminen loppuun asti. Liian tarkka miettiminen vie ilon kirjoittamiseta ja saa vain turhautumaan. Nyt tekstiä syntyy kuin itsestään.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun tarinan pääkohdat ovat päässäni lähes alusta loppuun. Siitä huolimatta jokainen luku on täynnä yllätyksiä. Tarina elää omaa elämäänsä. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Moni kohta on jo muuttunut melkoisesti siitä, millainen alkuperäinen idea oli. Ja se on hyvä. Näin kirjoittajallakin pysyy jännitys yllä. Tänään maltoin vain hädintuskin lähteä töihin, kun halusin tietää, mitä seuraavassa luvussa tapahtuu. Hullua vai mitä? =D

Olen ihan täpinöissäni enkä malttaisi millään lopettaa kirjoittamista. Tarina on vienyt minut täysin mukanaan. Vaikkei siitä ikinä tulisikaan julkaisukelpoista, olen itse jäänyt koukkuun. Kirjoittamisessa on onneksi tärkeintä juuri kirjoittajan oma ilo. Kirjailijan on nautittava työstään, vaikka kohtaisikin vaikeuksia. Olen huomannut, että suurimmat ongelmat aiheuttavat kirjojen päähenkilöt. He kun tuppaavat olemaan toisinaan melkoisen itsepäisiä ja hankalia käsitellä eivätkä millään hyväksy heitä varten laadittuja vuorosanoja ;)

Toivottavasti ensimmäinen versio tästä tarinasta valmistuu pian, jotta saisin vihdoin tietää kuinka Elunian ja Daredin seikkailu päättyy.