keskiviikkona, helmikuuta 22

Kohokohtia

Mietiskelin tänään vähän tähänastisen elämäni kohokohtia, tapahtumia, jotka ovat herättäneet suuria tunteita :) Tässäpä niitä listattuna...

Kevät 2000 - Nöpö-kani tuli taloon

Kevät 2006 - Sain laudaturit uskonnosta, historiasta ja lyhyestä matematiikasta.

Kevät 2007 - Siru-podengo tuli taloon

Kesä 2007 - Sain kirjeen, jossa minut hyväksyttiin Helsingin yliopiston Teologiseen tiedekuntaan

Kevät 2010 - Näin ultrassa Windyn ja Waldon

Kevät 2010 - Sain ensimmäisen kirjani, Elunian, valmiiksi

Kevä 2010 - Ensimmäinen Estorian-pentue syntyi

Syksy 2011 - Ensimmäinen pitkä opettasijaisuus

Kevät 2012 - Valmistuin teologian kandiksi

Ja viimeisimpänä

Kevät 2012 - Sain valmiiksi Pro gradu -tutkielmani



lauantaina, helmikuuta 11

Miksi pitää haastaa riitaa?

Itse en ole enää pitkään aikaan kommentuinut mitään keskusteluihin, joissa otetaan kantaa milloin mihinkin erimielisyyttä herättävään kasvatus-kysymykseen. Toki minullakin on runsaasti mielipiteitä ja ajatuksia, joita moni muu ei välttämättä allekirjottaisi. Aikaisemmin jopa kerroin niistä runsaasti niin täällä blogissa kuin podefoorumillakin. Jostain syystä, kaikki keskustelut päätyivät kuitenkin ennemmin tai myöhemmin riitoihin ja sen seurauksena lopetin kommentoinnin ja kirjoitin blogi-kirjoituksenikin harmaasta-alueesta.

Nyt tämä samainen aihe on jälleen ajankohtainen. Olen huomannut, että ihmiset kirjoittelevat edelleen niin foorumeilla kuin facebookissakin paljon kaikenlaista kasvatukseen liittyen. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmistäkin. Toiset ovat ajatustensa kanssa lähempänä toisiaan kuin toiset ja ääripäitä on useita. Tällainen mielipiteiden moninaisuus pitäisi minusta nähdä rikkautena, mahdollisuutena oppia jotain muiden ihmisten kokemuksista ja ajatuksista. Varmasti jokaisella on jotain annettavaa rodunkasvatukseeb. Jostain syystä jokainen vain pitää omaa mielipidettään ainoana oikeana. Muiden mielipiteitä ei kunnioiteta eikä suostuta pohtimaan puolueettomasti kenenkään ajatuksia - ei edes omiaan. Jokainen pitää vain omaa katsantokantaansa rodun parhaan ajattelemisena. Jos joku on toista mieltä, mennään henkilökohtaisuuksiin ja ruvetaan riitelemään.

Monesti teksti ei ole pelkästään riidan haastamista vaan myös loukkaavaa. Ihmisiä arvostellaan ihan suvereenista. Eniten ihmettelen sitä, mitä kaikkea ihmiset kirjoittelevat omalle face-seinälleen, jota pääsevät hyvin monet ihmiset lukemaan. Ihmisia mainitaan nimeltä, moititaan milloin mistäkin ja käytetään vaikka kuinka v****maista kieltä. Ihmisten ajatuksia saa toki kyseenalaistaa, mutta miksi se pitää tehdä ala-arvoisesti haukkumalla?

Itse olen vain harvan kasvattajan kanssa edes suunnilleen samalla aaltopituudella. Arvostan silti kaikkia kasvattajia ja näiden rodun eteen tekemää työtä. Jokaisen kanssa en lähtisi yhteistyöhön yksinkertaisesti siitä syystä, että painotan kasvatustyössäni eri asioita. Toivon silti erimielisyyksistä huolimatta pystyväni keskustelemaan järkevästi myös näiden kasvattajien kanssa. He tekevät omat valintansa, minä teen omani. Myönnän, että välillä tunteet kyllä kuumenevat ja silloin itsekin sanon helposti jotain, mikä myöhemmin kaduttaa. Ihminen ei yksinkertaisesti osaa olla arvostelematta toisia. Toki itsekin haluan jakaa omia mielipiteitä ystävieni kesken ja siihen kaikilla on oikeus. Välillä päässä kiehuu niin paljon, että tekisi mieli huutaa ja raivota. Ei vain voi olla ihmettelemättä, joidenkin ihmisten käytöstä. Mutta itse en rupea missä tahansa ja kenelle tahansa haukkumaan muiden tekemisiä ilman, että näillä on mahdollisuus puolustaa omaa kantaansa.

Kuulutankin avoimuuden ja hyvien käytöksien perään. Kasvattajien ja rodun harrastajien pitää osata avoimesti puhua erimielisyyksistään sen sijaan, että haukuttaisiin toista nurkan takana. Toisaalta avoimuus ei tarkoita sitä, että toinen pitää haukkua lyttyyn kasvotusten. Hyviä tapoja ja kohteliaisuutta ei saa unohtaa, vaikka erimieltä asioista toisen kanssa olisikin. Muuten keskustelu johtaa riitaa, joka leviää yhä laajemmalle, kunnes jokainen rodun harrastaja joutuu valitsemaan puolensa. Ja on hyvä muistaa, ettei kukaan ole täydellinen! Jokaisella on omat pikku puutteensa! Myös näiden suhteen tulee olla avoimena. Omat koirat eivät ole täydellisiä. Kasvatustyössäkin tulee tehtyä virheitä. Kukaan ei tiedä rodusta kaikkea ja monet muut voivat tietää yhtä paljon tai jopa enemmän. Nämä virheet ja puutteet pitää tiedostaa ja osata myöntää. Ihminen, joka luulee olevansa täydellinen, on viimeinen henkilö arvostelemaan muita!

Tämä keskustelu ei ole tarkoitettu erityiseksi piikiksi ketään tiettyä henkilöä/ryhmää kohtaan. En puhu edes pelkästään podengoihmisistä, vaan koiraharrastuksen parissa pyörivistä ihmisistä ylipäänsä. Olen tekstin kirjoittanut seurattuai useita suomenkielisiä ja englanninkielisiä keskusteluja, joiden sisällössä on mielestäni ollut paljon toivomisen varaa niin kielenkäytön kuin käyttäytymisen suhteen. Toivon todella, että ihmiset oppisivat keskustelemaan asiallisesti ja hyväksymään niin omat kuin muiden ihmistenkin puutteet. Ja jättäisivät edes ne kaikki toisia ihmisiä arvostelevat face-seinä viestit kirjoittamatta!

Tätä blogia lukevat