Olin tuossa viime viikolla hetkellisesti sokea. Kävelin keskiviikko aamulla Hesassa, kun jostain lensi katupölyä lahjakkaasti silmään. Siinä sitä sitten nopeasti opiskelijakirjaston vessaan silmää huuhtelemaan (siis heti sen jälkeen, kun en enää hoiperrellut tuskaisena kadulla ja pyyhkinyt vettä silmistä). Eipä tuo hirveästi auttanut, mutta sisukkaasti ja hammasta purren siirryin sitten kielikeskukseen odottelemaan puolentunnin päästä alkavaa ruotsin tuntia. Siinä odotellessa kävin silmää huuhtomassa useaan otteeseen, mutta edelleen sattui joka kerta kun räpäytti.
Ruotsin tunti se vasta tuskainen oli. Olin mukana ryhmässä, jonka tehtävä oli pitää suullinen alustus aiheesta uskonnonopetus. Siinä sitten yrittää keskittyä järkevien ruotsinkielisten lauseiden sanomiseen samalla kun punainen silmä vuotaa ja pistelee niin pirusti. Jotenkin kuitenkin onnistuin selviämään hengissä ja lopulta lähtemään juna-asemalle. Kävin tosin välissä tavaratasossa ostamassa itselleni pari karkkipussia lohdukkeeksi.
Seuraava koettelemus olikin sitten junassa, kun yritin kanssamatkustajien takia pysyä lehden takana piilossa punaisine silmineni. Kävely junalta kotiin oli niin ikään varsinainen tuskien taival, kun silmän pistely koko ajan vain lisääntyi. Kotiin päästyäni ryhdyin taas silmää huuhtelemaan ja lähdin sitten hakemaan siskoa koulusta. En kyllä suosittele kenellekään autolla ajamista silmä täynnä hiekkaa. Ainoa keino, jolla matkasta selvisin oli se, että puristin toisella kädelläni hiekkaisen silmän kiinni, niin että pistely pysyi suunnilleen ruodussa. Pelkkä silmän sulkeminen ilman kättä ei riittänyt, sillä muuten se ei olisi pysynyt tarpeeksi rentona.
Heitettyäni siskon kotiin oli pakko lähteä lopulta terkkarille, jossa silmäni tarkistettiin vierasesineiden ja haavojen varalta ja sitten huuhdeltiin useaan otteeseen. Hetkellisesti silmä tuntui paremmalta, mutta sitten kipu jälleen alkoi ja pari päivää meni käytännössä sokeana sängyn pohjalla maaten. Silmää oli pakko pitää kädellä kiinni, jotta mistään tuli yhtään mitään. Suunnitelmat meni vähän uusiksi ja pakko oli ottaa särkylääkettäkin. Silmät ovat pirullisen herkkiä kapineita...
Ja sitten vielä vuodatus... Ettekö te hyvät ihmiset voi katsoa, etteivät koiranne pasko keskellä tietä tai metsäpolkua! Minulle on ihan sama, jos paskat jättää keräämättä jostain ojanpenkalta tai risukasasta, mutta kun koiran annetaan paskoa keskelle tietä niin hitto sentään... eikö niitä paskoja voi vaikka potkia syrjään? Tosi kiva mennä lenkille, kun joutuu koko ajan kattomaan mihin astuu, kun muutaman sentin välein on paskaklönttejä. Ja kun noi koirat ei niihin osaa olla astumatta, niin kiva sitten niidenkin jalkoja pestä puhtaaksi. Itsekään en metsästä tai ojasta paskoja kyllä kerää, mutta ei ne paskat kuitenkaan keskelle tietä metsässäkään kuulu. Meillä jos koirat tekee kasansa tielle, niin ne kyllä heti potkitaan pois tai kerätään pussiin. Äly hoi älä jätä. Hävetkää!
