SYNTTÄRIT

TÄNÄÄN POJU TÄYTTI 13 VUOTTA. ONNEA POJU!

Kyllä se aika rientää

Voi voi, kun nyt on ollut pitkä tauko tässä blogin kirjoittamisessa. No pitää nyt sitten kerralla kertoa vähän enemmän juttuja.

Aika on kyllä taas mennyt oikeata pikajuna vauhtia. Siru neiti täyttää kohta vuoden, Doby on ollut meillä jo reilun kuukauden, yliopiston syyslukukausi on ohi ja vuosi vaihtuu pian torvet soiden. Ei aika ole aiemmin näin nopeasti rientänyt. Muistan kun pienenä joulun aika tuntui aivan järkyttävän pitkältä odotukselta ja vuodetkin oikein matelivat ettenpäin.

Doby on saanut nyt ensimmäisen rokotuksensa ja sirutettukin. Lääkäri naureskeli kuinka suuren mekkalan Doby "ronski poika" oikein nosti. Itki ja valitti kyllä niin kamalasti. Toisaalta sellaista se on täällä kotonakin. Doby pitää kyllä huolen siitä, ettei kukaan häntä unohda. Häntä äänekkäämpää ja vaativampaa koiraa on vaikea löytää. Sirun ja Dobyn painitkin ovat todella huvittavaa kuunneltavaa, kun Siru ei ääntäkään päästä, mutta Doby ääntelehtii kuin kokonainen pataljoona pikku podengoja.

Dobyn ja Sirun painit ovat muutenkin päivän piristys. Sitä katsellessa (ja kuunnellessa) ei voi muuta kuin nauraa. Niin hullunkurisilta he näyttävät roikkuessaan toistensa poskessa, korvassa, jalassa, kaulassa tai mistä ikinä sattuvatkaan saamaan kiinni. Sain tosin todistaa Sirun painia myös Mintun Siru podengon kanssa ja oli meno kyllä melkein yhtä hurjaa. Vierailimme siis Sirun kanssa Hesassa ja kävimme Töölön koirasaaressa ja Mintulla. Sain kyllä olla ylpeä pikku tytöstäni, joka otti matkan paljon paremmin kun olin uskaltanut toivoa. Tiistaina meillä kävi myös kavereitani kylässä mäyräkoiran kanssa ja myös silloin Siru osoitti todellista sosiaalisuutta ja varasti Reemuksen (koira siis) sydämen itselleen. Reemus parka oli mennyttä miestä heti kun näki Sirun ja innostui täällä jopa sängyille ja sohville hyppimään, mikä ei kuulemma kotona onnistu. Doby sen sijaan oli kovin mustasukkainen ja Muru ei lopettanut haukkumistaan sitten millään.

Dobyn korvat ovat vihdoin nousseet pystyyn. Kiveksetkin taitavat olla melkein laskeutuneet, joskaan kokemattomuuttani en voi mennä asiaa vannomaan. Murusta ja Dobysta on tullut jo aika hyvät kaverit. Kenties syynä on Dobyn pelottomuus, joka kyllä toisaalta nostattaa meidän kaikkien verenpainetta. Doby on todella reipas poika, eikä kyllä yhtään arkaile ulkomaailmassakaan. Ongelmia tulee kyllä vielä aiheuttamaan hänen äänekkyytensä. Vieraille ihmisille kun on pakko aina haukkua.

Täällä aletaan olla jo melko valmiita joulua viettämään. Tänä vuonna lähdemme isovanhemmilleni Somerolle ja vähän jännittää, mitä heidän uuden talonsa parketti tykkää koiriemme kilpajuoksusta. Muutenkin kaikki jouluperinteen menevät pikkuisen uusiksi, mutta eiköhän joulu ole kuitenkin yhtä onnistunut kun aina ennenkin. Minä ja Susannakin olemme saaneet tämän vuotisen jouluesityksemme melkein valmiiksi, joskaan kertaakaan emme ole sitä kokonaan läpi vetäneet. Yhden tanssin koreografiakin on vielä tekemättä.

Mutta joo. Nyt taidan lähteä Pikku prinsessaa lukemaan. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta teille kaikille.

Tämäkö oli se ujompi veli...

... niimpä. Enpä tiedä kuinka kauan Dobysta ja ujoudesta kehtaa enää samanssa lauseessa puhua. Sen verran hurjapääksi on tänään päättänyt ryhtyä. Haukkumaankin on jo ruvennut, kun ei pääse samoihin paikkoihin, kun Siru pääsee. Varastaminenkin taitaa olla pojan toinen luonto. Lelut vaihtavat sen verran tiiviisti omistajaansa. Sukatkin sdaavat kyytiä eikä millään meinaa luopua saaliistaan, ainakaan ihmiste hyväksi. Kovaa tahtoisi koko ajan mennä ja taitaa vähän ärsyttää, kun ei pysy isojen koirien tahdissa. Kani taisi tosin aiheuttaa hieman pelkoa eilen illalla.

Mutta jos jätetään Doby asiat vähän sikseen. Kävin tänään Murun kanssa oikein pitkällä metsälenkillä ja ai että hän nautti. Muru kun on sellainen alkutalven koira, joka haluaisi olla ulkona koko ajan. Erityisesti silloin kun saa mukaansa jonkun ihmiskaverin. Metsässäkin viiletti tänään sellaista vauhtia, että sain kiittää onneani fleksihihnan olemmaolosta. Muuten en olisi pysynyt kyllä tahdissa mukana.

Myös Sirun kanssa kävin tänään lenkillä ilman muita. Sirullahan on ollut hieman murkkuikä ongelmia ja tänään saavutimme lopultakin pienen voiton. Aiemmin Siru on haukkunut autoille ja kaikelle muulle kuin mikäkin raivopää, mutta tänään ohitimme vihdoinkin muutaman auton ja ihmisen ilman pienintäkään ärähdystä. Tästä saa kiittää lihapullia ja Sirun persoutta lihalle.

Susanna liittyi tänään podengofoorumille. Ja tietenkin sähköt menivät juuri kun hän oli saanut esittelytekstinsä valmiiksi ja oli lähettämässä sen. No onneksi Susanna muisti suurimman osan kirjoittamastaan ja pystyi tekemään sen uudestaan.

Ensin niitä oli yksi, sitten kaksi ja pian täysi tusina

Toisin sanoen siis podengoja. Kuten uutisia ja sivun päivityksiä seuranneet eittämättä jo tietävätkin, perheeseemme saapui keskiviikkona uusi jäsen: Tähtitaivaan Alfred eli ystävien kesken Doby. Nimen alkuperästä olen kertonut myös Dobyn omassa osiossa, mutta sanotaan nyt vielä tietämättömille, että nimensä Doby sai Harry Potterin ystävän kotitonttu Dobbyn mukaan.

Doby on tosiaan hieman totinen, ehkä jopa ujonsorttinen poika, joka on kyllä rohkaistunut oikein silmissä meillä viettämänsä lyhyen ajan aikana. Osaahan Doby toki podegomaisen riehumisenkin, mutta kyllä hän on hieman rauhallisempi versio Sirusta, mikä on vain hyvä Pojun kannalta. Vanhus raukka ei varmasti jaksaisi taskurakettia kämppäkaverinaan. Dobyhan on tosiaan Susannan koira ja asustaa Susannan huoneessa Pojun, gerbiilien ja taistelukala Keikarin kanssa.

Doby on kertakaikkisen ihastunut Muruun. Doby on koko ajan hyppimässä Murun kuonolle, mutta Muru ei vielä ole oikein tottunut Dobyyn eikä oikein pidä näistä "hellyyden osoituksista." Siru puolestaan riehuu Dobyn kanssa kuin viimeistä päivää. Doby ja Siru repivät vuorotellen toisiaan korvista, jaloista, niskasta, kaulasta tai mistä ikinä saa kiinni. Välillä ihan kammottaa heidän hurjamenonsa, mutta luulisi Dobyn sanovan jotain, jos Siru häntä tosissaan satuttaisi. Ja kyllä se Doby osaa antaa takaisin samalla mitalla. Siru on tainnut kaivata painikaveria oikein toden teolla ja nyt hän ottaa velat takaisin korkojen kera. Murusta kun ei ole paini kaveriksi.

Tällä hetkellä olen hieman katellinen Dobylle, koska Muru ja Siru antavat hänelle jopa liikaa huomiota. Sirukin on lakkaamatta leikkimässä hänen kanssaan ja tulee luokseni vain satunnaisesti tai nukkumaan. Heti aamulla kun avaan huoneeni oven ja päästän Murun ja Sirun ulos, kummatkin ryntäävät heti Susannan huoneen oven taakse odottamaan Dobyn ulos tuloa. Saa nähdä koska uutuudenviehätys menee ohi.

Tällä hetkellä Doby tuntee olonsa kotoisaksi pääasiassa minun ja Susannan seurassa. Varsinkin isää tuntuu hän hieman vierastavan, mutta kyllä hän jo tänään seurasi muuta laumaa ovelle, kun isä saapui töistä kotiin. Tänään Doby on muutenkin ollut jo selvästi eilistä rohkeampi ja hän on tehnyt itsenäisesti tutkimusmatkoja ympäri taloa, juoksennellut sinne tänne ja jopa vetänyt narua Murun kanssa. Vaikka Muru ei vielä oikein tiedäkään mitä Doby on miehiään, ei se kuitenkaan estänyt narunvetoa. Murun otteet olivat jopa tavallista hellemmät.

Poju suhtautuu Dobyn tuloon paremmin kuin Sirun tuloon. Taitaapa syynä olla Dobyn poikamainen charmi. Pojun elämä kun pyöri 12 vuotta Remu uroksen ympärillä ja Pojussa on jopa hieman homppelin piirteitä. Yrittipä Poju jopa hieman pukittaa Dobya heti ensimmäisenä iltana. Rinnakkaiselo onkin lähtenyt ihan kivasti käyntiin.

Saa nähdä oppiiko Doby Sirua nopeammin sisäsiistiksi. Ainakin alku on lupaava, sillä Doby on jo nyt kylmästä huolimatta tehnyt tarpeitaan ulos tai vähintäänkin sanomalehdelle.

Kuri ja Järjestys

Tänään päätin pistää koirat kuriin lopullisesti. Sirustakin meinaa tulla päivä päivältä mahdottomampi. Nyt riitti lepertely. Tästä lähtien vaadin koiria tottelemaan.

SIRU

1. Ei enää tervehtimistä puremalla
2. Käskystä hiljeneminen
3. Ei enää vetämistä lenkillä
4. Ei enää haukkumista autoille ja kaikille vastaantulijoille

MURU

1. Käskystä hiljeneminen
2. Ei vetämistä lenkillä tai vastaantulijoille ärhentelyä

Lisäksi kiellän koirilta tästä päivästä eteenpäin pääsyn ruokapöytään. Toivottavasti saan myös muut tajuamaan nämä säännöt ja noudattamaan niitä. Mutta nyt on todellakin pakko tehdä jotain ennen kuin homma riistäytyy käsistä. Kun kaikki ovat yhdessä ne vielä provosoivat toisiaan ja opettavat toisilleen pahoja tapoja. Murulta ja Pojulta on Sirukin oppinut jo ties mitä.

Pikkujuttuja

Minulla oli eilen filosofian orientoiva tentti Esa Saarisen kirjasta. Koko etäviikon energia kului siihen, kun yritin kirjaa päntätä, koska arvosanaksi olisi pitänyt saada ainakin 3. Käytin nyt muotoa olisi, koska tänään sain tietää, että kyseinen tentti arvostellaan vain hyväksytty-hylätty periaatteella. Turhaa hermoilua.

Äiti kävi tänään ostamassa Pojulle ja Sirulle vaatteita. Pojulle hän löysi yhden aivan täsmälleen sopivan vihreän takin, joka päällään Poju näyttää syötävän hyvältä. Kuvia tulossa myöhemmin. Sirulle äiti osti kääntötakin, jonka toinen puoli on vedenpitävä ja toinen söpöä teddykangasta. Ihan sopivan oloinen oli sekin. Varsinkin kaula-aukko oli hauska, koska siitä tuli mieleen kuningatar *g* Toinen puku on punertavan oranssia teddykangasta (tuo hieman mieleen pyjaman) ja siinä on myös jalat suojatut. Pukeminen oli aika haasteellista Sirun kiemurrellessa kuin mikäkin kärme asiaa hankaloittaakseen, mutta kun se lopulta onnistui, Siru näytti kertakaikkisen hurmaavalta. Muru parka ei vaatetta saanut ja hän taisikin olla hieman kateellinen.

Väiski on ottanut viime päivät todella rennosti. Hän on vain puputtanut häkissään kuin mikäkin mafiosa ja mulkaissut vain vihaisesti, kun Siru on häkin taakse mennyt inisemään. Sirulla on pakkomielteen omainen tarve päästä Väiskin häkkiin "pitämään Väiskille seuraa". Tällä hetkellä Väiskin vapaana pitäminen onkin hieman hankalaa.

Olen aloittanut koirilla naksutin harjoitukset. Toisin sanoen siis Sirulla ja Murulla. Joudun ehdollistamaan heitä samaan aikaan :) Mielenkiintoista, varsinkin siksi, että Muru ei hirveästi pidä naksuttimen äänestä. Mutta eiköhän se tästä lähde pikku hiljaa liikkeelle.

Minua on ruvennut pelottamaan, että gebsut pääsevät häkistään karkuun. Hankimme puoli vuotta sitten niille isomman häkin (hamsterin häkki), ja olemme nyt saaneet huomata, että ne ovat jotenkin onnistuneet kaluamaan häkin yhteen kulmaan ihan pikkuriikkisen reiän. Onneksi kyseinen reikä on seinän puolella niin eivät ne heti pääse karkaamaan. Pitääkin tarkkailla tilannetta. Pitää joku päivä pitää niitäkin taas oikein kunnolla vapaana koko Susannan huoneessa.

Siru tuli, näki ja voitti

Ainakin minun mielestäni *g*

Sirun näyttely oli positiivinen yllätys. Siru sai junnuluokassa EH:n ja ainoana junnuna kilpaluokassa tuli sitten ensimmäiseksi Olin järjettömän ylpeä ja taisin hehkua, kun tuomari ojensi kaksi punaista nauhaa. Kun miettii, millainen Siru oli ensimmäisessä match showssaan vasta puolitoista kuukautta sitten (tutiseva koiraraukka, joka ärähti vain, jos joku toinen koira yritti tulla liian lähelle minua), ero oli kertakaikkiaan huima. Tuomari valitteli vieläkin arkailevasta käytöksestä, mutta minulle Siru oli rohkea kuin leijona. Toki parannettavaa vielä on, mutta hyvä tulos valoi kyllä hienosti itseluottamusta tähän koirakkoon. Myönnän, että aiemmin olen pitänyt näyttelyitä melko tyhmänä juttuna, mutta nyt kun olin mukana oman koiran kanssa, minuunkin taisi iskeä näyttelykärpänen. Oli myös mukavaa, kuinka eri tavalla minuun suhtauduttiin, kun olin oman koiran kanssa liikkeellä. Niissä harvassa näyttelyssä, joissa olen käynyt katselemassa, minuun ei hirveästi kiinnitetty huomiota, mutta nyt tulin hyvin juttuun monien ihmisten kanssa.

Näyttelyä katsomassa oli tänään meiltä aikamoinen poppoo, kun minun lisäkseni paikalle pörähti Susanna, äiti ja isä (joka oli yllättävän positiivinen ja kannustava). Huolimatta hirveästä melusta ja ahtimuksesta Siru ei juurikaan pelännyt vaan se hieroi jopa tuttavuutta muiden podengojen ja toisen rotuisten kanssa. Nyt mami on kyllä todella ylpeä ja Siru ansaitsee kaiken hellimisen, mitä se tänään saa.

Painajaisia

Viime yö oli melko tuskainen. Näin jatkuvasti unia, toiset pahempia, toiset parempia. Suurin osa taisi olla ensimmäisiä. Aihe oli kaikissa unissa sama: huominen koiranäyttely.

Ei koiranäyttelyt tietenkään niin suuri juttu ole, mutta minua tilanne hermostuttaa ihan kamalasti, varsinkin siksi, että niissä kahdessa match showssa joissa olemme Sirun kanssa olleet, Siru on kieltäytynyt yhteistyöstä tuomarin kanssa. Lienee edes turha mainita, että edellä mainittuja matchareita lukuunottamatta olemme kummatkin ensi kertalaisia kehässä. Painajaisissani toistui kerta toisensa jälkeen näky, jossa Siru karkaa läpi messusalin minä ja tuomari kintereillään. Ruskea nauha välkyyikin mielessäni kerta toisensa jälkeen. Välillä näin tosin unta myös punaisesta nauhasta (sinisestä en jostain syystä kertaakaan) ja liian monta kertaa myös harmaasta (eli hylätystä). Yö kului siis todella rattoisasti. Muru ja Siru päättivät myös vallata sänkyni lupaa kysymättä, joten aina kun satuin yön aikana heräämään, joudui potkimaan Murua alas jalkopäästä ja repimään peittoa takaisin Sirulta (miten niin pieni koira voi viedä niin ison tilan sängystä ja palan peitosta).

Tänään olemme sitten valmistautuneet näyttelyyn leikkaamalla Sirun kynnet, pesemällä hampaat ja käymällä muutenkin pesussa. Siru on vähän ihmeissään. Mitäköhän mahtaa tuumata huomisesta.

Toivottakaa onnea.

Mahdoton Tehtävä

Tiedättekö mikä on mahdoton tehtävä? Kirjoittaa kirkkohistorian esseetä aapisten uskonnollisesta propagandasta samalla kun yrittää siivota ja vahtia, ettei podengo syö viatonta kania, joka on liian apaattinen tehdäkseen mitään... Siinä teille mahdoton tehtävä. Niin paljon kuin pidänkin teologian opiskelusta ja paikkojen siisteydestä, niin paljon kuin rakastankin Sirua ja Väiskiä, nämä neljä yhdessä ajavat minut hulluksi. Onneksi Muru tuo jotain järkeä tähän huusholliin nukkumalla vieressäni lattialla (Väiski ja Siru valtasivat sohvan). Toisaalta Muru teki jo oman osansa "ajakaa Manni hulluksi" projektissa haukkumalla joka ikiselle rasahdukselle puolen tunnin ajan. Onneksi Poju sentään nukkuu vanhuuttaan eikä ulisi Susannan perään niin kuin tavallisesti. Susanna on nimittäin yökylässä kaverinsa kanssa. Yleensä Poju ei Susannan poissaollessa muuta kuin inise ja ulise, mutta ehkä se/hän luulee, että Susse on koulussa.

Tänään ja eilen olen väsäillyt koulujuttujen ohessa aika paljon näitä sivuja. Okei, tiedän tiedän. Sivujen sisältö puuttuu edelleen, mutta ainakin linkit on tehty. Sitä paitsi Siru tekstit ovat jo valmiina. Muru teksti taitaa olla myös lähes valmis, mutta en muista mihin olen sen tallentanut. Yrittäkää kestää. Poju, Tessa ja Susanna tekstit ovat Susannan kontolla joten niitä voitte joutua odottamaan aika kauan. Susanna kun ei hirveästi kirjoittele juttuja. Mutta ehkäpä Susanna yllättääkin meidät tällä kertaa *g*

Olisipa lomaa... Nyt joku neropatti voisi sanoa, että olet lomalla paraikaa, mutta siihen minun on pakko huomauttaa, että mitä lomaa on siinä, että loman jälkeen on kaksi tenttiä, esseen ja tiivistelmän palautus + englannin oppimispäiväkirjan 20 työskentely tunnista tehtynä vasta muutama. Argh... Miksi pitää olla näin tunnollinen, miksi opettajan koulutusohjelmaan päästäkseen pitää saada yli neljän keskiarvo, oi miksi "loma" ei voi kestää vaikka neljää viikkoa. No, ehkäpä tämä tästä. Ei saa vaipua epätoivoon.

Nyt Siru nukahti sohvalle ja Väiski pälyilee sitä sinisillä silmillään hieman hämmästyneenä. Ehkä minunkin pitää käyttää tilanne hyväkseni ja jatkaa esseen kirjoitusta. Toivottakaa onnea. Tsau!

V.U.H 22.10.2007

Tänään on pikkuveljeni syntymäpäivä. Tänään minä päätin kokeilla tätä tälläistä blogia. Sivuani en ole vielä saanut valmiiksi. Ulkoasu on tehty, mutta suurinosa teksteistä puuttuu vielä- Aika kun tuppaa olemaan kortilla :) Tänään kuitenkin siirsin rungon jo nettiin ja aloitin tämän blogin pitämisen. Mitään pitkää sepustusta en tähän nyt kirjoita. Tarkoitus oli vain kirjoittaa tämä tällainen ilmoitusluonteinen viesti tenttiin lukemisen lomassa.