Windy Helsingissä

Käväisin tänään Windyn kanssa lyhyellä reissulla Helsingissä. Minun piti viedä gradun kesätehtävä uskontotieteen laitokselle ja koska en halunnut tehdä reissua Hesaan vain sen takia, lähti Windy-viikari mukaan.

Matka stadiin oli Windylle ensimmäinen ja samoin olivat myös junamatkat. Ensin juna hieman jänskätti, mikä näkyi tärinänä ja tutinana, mutta pikkuhiljaa tyttö rentoutui ja rupesi uteliaana vilkuilemaan ulos ikkunasta ohikiitäviä maisemia. Neiti otti myös omakseen kassin, jossa Pojua joskus monta vuotta sitten kanniskeltiin. Kenties kaikkein ihmeellisintä junassa olivat kaikki omituiset äänet sekä nainen, joka puhui aina välillä kovaan ääneen jostain katosta, vaikka mitään ei näkynyt :)

Helsingin asemalla Windylle puettiin sitten pinkki-puku päälle ja lähdettiin kävelemään. Neiti oli todella tomera ja vaikutti siltä, että olisi koko ikänsä Helsingin kaduilla tallustellut. Häntä oli pystyssä ja korvat terhakkaasti ylhäällä ja kaikkia ohikulkijoita olisi pitänyt käydä tervehtimässä. En tiedä herättikö ohikulijoiden hymyn Windyn suloinen olemus vaiko kenties päättäväisyys, jolla neiti kulki eteenpäin tietämättä yhtään, minne oltiin menossa.

Lopulta saavuimme uskontotieteen laitokselle ja siellä laitoin Windyn kassiin piiloon. Äkkiä rappuset ylös toiseen kerrokseen, monisteisiin niitit ja pinkat Pesosen lokeroon ja sitten takaisin alas. Koko ajan Windy oli ihan tyytyväisen oloinen, vaikka välillä olisi kyllä halunnut takaisin omille jaloilleen kulkemaan. Sieltä matkamme sitten jatkui Stockalle, jonka liukuportaat olivat hieman ihmeelliset. Eläintarvikeosastolta ei Windyn mielestä löytynyt mitään muuta kiinnostavaa kuin daltamatialainen, jolle Windy hieman haukahteli ja olisi mielellään tehnyt lähempää tuttavuutta.

Stockalta jatkoimme Foorumin Mustiin ja Mirriin, jossa Windylle tuli äkkiä pissahätä ja kaikki sisäsiisteys asiat unohtuivat (eihän sitä ulos malttanut pissata). No onneksi mukana oli paperia, niin saatiin lattia kuivaksi ja Windylle ostettiin pussi kanaherkkuja. Ei tosin palkaksi tuosta pissasta. Foorumin jälkeen lähdimme sitten palailemaan asemalle, mutta matkaan tuli pieni mutka, kun Windy huomasi tiellä parven puluja. Muutama minuutti lintuja sitten ihmeteltiin välillä haukkuen ja välillä jahdaten, kunnes lopulta kaikki pulut olivat liian korkealla Windyn saada kiinni. Ei siinä sitten muu auttanut, kun tepastella takaisin asemalle, jossa juna jo odottikin laiturissa.

Junassa Windylla oli vielä hetken aikaa kova meno päällä, mutta sitten likkaa rupesi nukuttamaan ja kotimatka vedettiinkin sikeästi hirsiä oman kassin suojissa.

Tässä vielä kuva Windysta eilen tehty asu päällään vieressään Waldo.

Lady Pink & Mr. Waldo

Niin ja lauantainahan me oltiin siellä podengojen päänäyttelyssä. Todella reippaasti sielläkin käyttäydyttiin, vaikka kylmä meinasikin tulla :)

Voi että, mitä touhua =D

Tälle viikolle ja varsinkin tälle päivälle on mahtunut taas paljon kaikenlaista. Huomenna jatkoa seuraa, kun Windy ja Waldo olisi tarkoitus viedä turisteiksi podengojen päänäyttelyyn :) Mutta ennen kuin sinne asti päästään, niin kerrotaanpas nyt ensin hieman, mitäs kaikkea tähän viikkoon on mahtunut.

Oikeastaan tämä "viikko" alkoi jo viime viikonlopusta, kun kävimme koirien kanssa Somerolla isovanhempia morjestamassa. Vierailu oli sellaista "yllätys" sorttia, ja varmasti olikin melkoinen järkytys, kun oven taakse ilmestyy yhtäkkiä neljä ihmistä ja seitsämän karvaturria. Windylle ja Waldolle vierailu Somerolla oli vasta toinen, mutta hyvin kyllä muistivat paikat ja olivat kuin kotonaan mamman sylissä. Windy osoitti myös podengomaista itsetietoisuutta sovittamalla itsensä kerran toisensa jälkeen talon parhaimman sohvan päällä olevalle tyyny kasalle. On tosiaan tullut äitiinsä. Toimisivat kummatkin paremmin kuin hyvin Prinsessa ja herne sadun tähtinä.

Somero-reissuun mahtui myös odottelua, kun kävimme takaisintulo matkalla Vantaan Myyrmannissa hakemassa muutaman DVD:n. Itse jäin koiravahdiksi autoon ja mukavastihan tuokin meni, vaikka kaikkea muuta pelkäsinkin. Seitsämässä päässä kun tuo tyhmyys tiivistyy enemmän kuin yhdessä. Nyt kaikki kuitenkin sujui, kiitos kuivalihan, jota heittelin milloin takakontissa odottaville isoille podeille ja Murulle, milloin vieressäni penkillä olevalle Pojulle tai kopassaan matkustaville pikkuisille.

Maanantaina oli sitten vuorossa 4H-kerho, jonne Lemmikki-teeman mukaisesti otin mukaani Waldon. Ensin kerho oli Waldolle varsinainen järkytys. Poika parka yritti päästä piiloon auton alle, kun kerholaiset innoissaan tungeksivat Waldoa katsomaan. Kun sain lapset hieman rauhoittumaan ja jaettua tehtävät, Waldokin rupesi hiljalleen lämpenemään tilanteelle. Aluksi käytiin nameja napsimassa kerholaisten kädessä pikkuisen varovaisesti, mutta loppukerhosta Waldo jo juoksi milloin kenenkin kerholaisen perässä innoissaan kuin pupujussi.

Tämä viikko on ollut Waldon suhteen muutenkin varsinaista juhlaa, sillä jätkä on vihdoin ja viimein oppinut hyppimään sohville. Ensimmäisen kerran Waldo hyppäsi äidin ja isän sängylle ja siinä sitä sitten mietti, pitäisikö poikaa kehua vai torua. Waldo kun on ollut hieman kömpelö ja tässä tosiaan jo odoteltiin malttamattomina, milloin hyppyarsenaali löytyy. Hyppimisen lisäksi Waldon lenkeille on ruvennut tulemaan merkkailu-meininkiä ja jalka nousee jo lähes joka kerta todella komeasti ilmaan. Windy puolestaan on ruvennut matkimaan Pojua ja pissaa välillä molemmat takajalat ilmassa. Varsinaisia sirkus koiria.

Torstaina oli vuorossa toinen kerho ja sinne pääsi tällä kertaa mukaan Windy. Valitettavasti kerhoon ei tullut kuin yksi kerholainen, joten Windy ei hirveästi sosiaalistunut, mutta meno olikin sitten astetta vauhdikkaampaa alusta alkaen. Windy touhusi kuin mikäkin taskuraketti namien toivossa, milloin hyppien ja loikkien, milloin maate ja istumaan mennen. Windy nimittikin kerholaisen lähes välittömästi omaksi henkilökohtaiseksi namiautomaatikseen, agilityesteekseen ja leikkikalukseen. Varsinainen pikku prinsessa.

Mutta ehdottomasti erikoisin päivä oli kuitenkin tänään, kun vuorossa oli toiset penturokotukset ja passien haku. Edellinen rokotus-kertahan sujui namien avulla oikein mallikkaasti. Tällä kertaa Windy ja Waldo eivät olleet aivan yhtä yhteistyökykyisiä. Ensimmäisenä rokotukset sai Windy, joka toisen piikin aikana huusi kuin vietävä ja pissi vielä alleen. Namejakaan ei suostunut ottamaan ennen kuin pöydältä pääsi alas, mutta silloin ruvettiinkin taas jo menemään pää kolmantena jalkana eteenpäin. Waldo ei pistänyt kampoihin yhtä pahasti, mutta eipä hänkään kyllä ollut kovin mielissään tilanteesta. Juhlinnan aihetta oli kuitenkin ilmassa, koska nyt löysi lääkärikin Waldolta molemmat kivekset. Toinen kun oli vielä kuukausi sitten lääkärireissulla hukassa, vaikka itse sen löysinkin heti samana iltana.

Rokotusten jälkeen siirryimme odotustilaan laskua ja passeja odottamaan sekä tietysti levittämään podengohulluutta eteenpäin. Paikalla oli nimittäin eräs rouva koiransa kanssa, joka heti iski silmänsä podengoihin ja halusi tietää rodusta vaikka mitä. Windya ja Waldoa tuttavuuden tekeminen kyllä kiinnosti, mutta samalla vieras koira hieman hirvitti. Siksi molemmat tyytyivät vetämään omaa showtaan pikkuisen välimatkan päässä.

Lääkäristä reissumme vei sitten Riihenmäen koululle, jonka kentällä sirkus tänään esiintyy. Olin aamulla nähnyt sirkusponien pitävän majaansa tien vieressä ja ajattelin viedä pikkuiset hieman tutustumaan uusiin otuksiin vähän lähemmin. Kun tulimme paikalle, poneilla oli juuri pientä leikkikinaa menossa ja silmät pyöreinä Windy ja Waldo hivuttautuivat vain metrin kerrallaan eteenpäin. Hitaasta etenemisestä huolimatta saavutimme lopulta määränpäämme. Silloin paikalle saapui myös nainen sirkuksesta, joka ihastuneena kyseli, minkä rotuisia koiria Windy ja Waldo ovat. Siinä sain sitten esitellä podengoja samalla kun Windy ihastui poneihin ikihyväksi. Windy olisi todella mielellään mennyt aivan ponien luo leikkimään, mutta joutui nyt haukkumaan ja kuopimaan maata turvallisen välimatkan päästä. Jos Windy osaisi puhua, hän olisi varmasti sanonut ”Äiti, saanko minä tuollaisen, saanhan?” Tästähän sirkus-nainen oli oikein innoissaan ja kovasti kyseli, ovatko pennut vielä myytävänä ja paljonko podengoilla olisi hintaa. =D Tällä kertaa jäi kyllä ilman podengoa, mutta oli kyllä itse aivan myyty meidän pikku kullanmuruihin.

Lopulta seikkailujentäyteinen reissumme päättyi ja palasimme kotiin. Muut koirat nuuskuttivat pennut läpi todella tarkkaan ja Windy jo hieman suutahti, kun ei millään päässyt rauhaan. Waldo puolestaan päätti osoittaa kerralla kaikki epäilykset omasta miehuudestaan vääriksi nousemalla Sirun selkään. Ja Sirulla ei juoksu ole siis vielä kunnolla edes alkanut ja nyt jo Waldo olisi omaa äitiään astumassa. Siinä sitä mietti, pitäisikö itkeä vai nauraa. Lopulta valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja riensin heti blogiin kuulumisiamme jakamaan myös muulle maailmalle. Kenties huomenna seuraa näyttelyn jälkeen vielä lisää uutisia.

Kaikenlaista tapahtunutta...

Elokuu on ohi ja syyskuu alkanut. Kovin koleaksi sääkin on käynyt ja erityisesti Nefi tutisee välillä kylmissään. Märkä nurmikko puolestaan saa Waldon ja Windyn karvat nousemaan pystyyn ja aamuisin ei millään mentäisi ulos pissille. Muutenhan nuo alkavat ihan kivasti sisäsiistejä olemaan. Waldo jopa pyytää pihalle, jos todella kova hätä yhtäkkiä iskee.

Windy ja Waldo ovat kasvaneet mukavasti, vaikka edelleenhän nuo kovin pieniltä podengoilta tuntuvat. Käytiin pari viikkoa sitten ensimmäisessä rokotuksessa ja meni todella upeasti. Mukana oli lauantaimakkaraa ja sitä syödessä ei edes piikin saantia huomattu. Waldo varsinkin antoi lääkärin tutkia itsensä hienosti. Pienoinen hätä meinasi käteen itselle tulla, kun lääkäri ei vieläkään löytänyt Waldolta kuin yhden kiveksen. No itse sitten löysin heti kotiin päästyäni molemmat, mutta huomasin kyllä, että tuo toinen aina välillä katosi kopeloidessa. Kyllä ne molemmat sieltä nyt mielestäni silti löytyy.

Sirun kanssa ollaan jälleen ruvettu agilitya treenaamaan. Ekoissa treeneissä Sirua jännitti ihan hirveästi eikä radan tekemisestä meinannut tulla mitään. Seuraavalla kerralla mukana olivat myös Nefi ja Windy, ja tästä innostuneena Siru päätti pistää pari kertaa rähinä vaihteen päälle. Kolmas kerta olikin sitten aivan mahtava. Ensinnäkin kävimme aluksi radan yksityiskohtaisesti läpi ja pohdimme, miten sa kannattaa oman koiran kanssa suorittaa. Opin itse varmaan enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla kerralla yhteensä. Ratakin sujui loistavasti, kun kerran vetäjä keksi käyttää nameja hieman eri tavalla. Aikaisemmin olen nameja pitänyt kädessä, minkä takia Siru on ollut todella kiinni minussa. Nyt veimme namipussia esteiden taakse ja jopa heitimme sitä esteiden yli kuin lelua. Jo Sirukin innostui. Kiitos Taija tästä loistavasta ideasta. Nyt on uusi namipussi ommeltu ja valmiina ollaan jälleen treenailemaan.

Windyn ja Waldon kanssa olemme lenkkeilleet vähän kaikkialla. Metsässä juostaan vapaana kuin mitkäkin tuulispäät ja keskustassa hurmataan ohikulkijoita. Viime keskiviikkona käveltiin Urheilukentän luona ja siellä jämähdettiin vartiksi paikoillemme, kun kaksi lasta saapuivat pikkuisia ihastelemaan. Lapsille annoin namipussin ja pianhan Waldo ja Windy tunkivat jo ihan syliin asti. Windy olisi varmaan mukaan lähtenyt, jos olisin päästänyt :)

Tänään oltiin Helsingissä koiranäyttelyssä Nefin kanssa. Tuloksena NUO EH-2. No en minä paljon muuta odottanutkaan, koska Nefihän on turhan luikuliini. Toisaalta arvostelu oli kyllä ihan positiivinen ja Nefi oli jopa yllättävän sosiaalinen suhteessa muihin podengoihin. Yleensähän Nefiä ei oman lauman ulkopuoliset koirat kiinnosta, mutta nyt oli melkein leikkiin asti lähdössä. Mutta aina viime hetkellä muistui kuitenkin mieleen, ettei vieraiden koirien kanssa kaveerata. Itse kehässä Nefi kulki mallikkaasti. Pöydälle joutuminen olikin hieman pelottavampi juttu, mutta kyllä sekin loppujen lopuksi onnistui ihan hyvin.

Tässä vielä hieman kuvia, joita olen viime aikoina räpsinyt.