Toukokuussa meidän laumakin lisääntyi sitten yhdellä yksilöllä, vaikka niin ei pitänyt käydä. Pieni Pepsi-poika, Estorian Brave Perseus eli aikaisemmin Percy, jäi siskon hoteisiin ja podengoja on nyt tässä laumassa kuusi kappaletta. Onneksi oma muutto alkaa olla muutaman kuukauden sisällä edessä, niin vähän tämä lauma sen jälkeen pienenee. Tarkoituksena olisi ottaa vain nuo neiti-podet mukaan, vaikka vähän kyllä arveluttaa Sirun ja Nefin yhteiselo. Nyt viime aikoina tytöt ovat kyllä toimineet taas suhteellisen hyvin yhteen. Varsinkin kun ostin Nefille juoksukisoissa käytettävän kuonokopan, joka tytöllä on nyt sitten aina lenkkeillessä ollut päässä. Se estää tehokkaasti Nefin mahdolliset hyökkäys-yritykset ja samalla myös hillitsee Nefin haluja tappeluun. Eikä Siruakaan kiinnosta kärhämöinti, kun tietää ettei toinen pääse yllättäen päälle. Kolina purkki on myös ollut ahkerassa käytössä ja jotenkin tuntuu, että oma laumanjohtajuus on noiden kahden silmissä kasvanut sen verran, etteivät ne ihan tuosta noin vaan uskalla edes tappeluja aloittaa.
Toukokuun alussahan Waldo sai ensimmäisen SERTinsä. Seuraavaksi kahta muuta metsästämään niin pian meillä on ensimmäinen muotovalio talossa :) Waldon kehäesiintyminen on huomattavasti parantunut ja poika on iänmyötä saanut selkeästi itsevarmuutta. Mukava olisi, jos jotain Waldon jalostuskäyttö kiinnostaisi. Onhan poika hieno otus, vaikka kirsusta pigmentti-puuttuukin. Tietysti nuo suvussa esiintyneet legg-perthes tapaukset voivat arveluttaa, mutta jotenkin uskon, että Waldo on perinyt terveytensä siinä missä ulkomuotonsakin niin vahvasti äidiltään, ettei poika hirveän vahvasti tuota lp:tä varmaankaan kanna. Saatan toki olla väärässä, eikä sitä voi tietää, ennen kuin ensimmäinen lp-pentu Waldolle syntyy. Toivon tietysti, ettei tällaista tule koskaan tapahtumaan.
Koko alkaneen vuoden olen hirveästi mietiskellyt myös podengojen ohella toista rotua, jonka kasvattaminen voisi kiinnostaa. Tuntuu vain siltä, että mitä enemmän asiaa tutkii, sitä enemmän niitä vaihtoehtoja syntyy :) Tällä hetkellä eniten kiinnostavat ehkä schipperke, italianvinttikoira ja cirneqo dell'etna, joista varsinkin jälkimmäinen sopisi kyllä aika hyvin podejen kanssa samaan kastiin. Ihan muuten vaan kiinnostavat edelleen samojedi, ibizanpodenco,faaraokoira, saluki, sloughi ja varmaan miljoona muutakin koirarotua. Ja oma lukunsa on tietysti keskari podengo. No onneksi tässä ei tarvitse mitään päätöksiä tulevan rodun suhteen vuoteen taikka pariin, koska ihan heti en omaan laumaan kyllä vahvistuksia ole ottamassa. Ensin haluan työpaikan ja asunnon niin, että voin ruveta koulimaan näistä mun tytöistä sellaisia kuin koiran pitäisi olla. Täällä vanhempien nurkissa ovat nimittäin vähän liikaa huonoja tapoja itselleen omaksuneet.
Tässä vielä muutama kuva uusimmasta tulokkaastamme, herra Pepsistä =D
