Laulavat podengot

Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että voisin koska tahansa pistää pystyyn oman podengo kuoron. Sirun opastuksella ovat nyt kaikki podengot oppineet laulamaan pikkuinen Windy ja Waldo mukaan lukien. Varsinkin Windylla on kaunis ja kuuluva ääni... tullut ilmeisesti äitiinsä. Muru-seropi säestää myös podengoja omalla haukullaan, mutta ulvomaan ei Murtsu ole vielä ryhtynyt.

Mutta lyhykäisyydessään siis, kaikki podengot rientävät heti olohuoneen tuolien päälle notkumaan, kun istahdan itse pianon ääreen. Kun ensimmäiset sävelet kuuluvat, Siru yleensä hyppää syliini pianotuolille tai siitä aina pianon koskettimille asti laulamaan sydämensä kyllyydestä. Sirulla on myös selkeästi musikaalisuuden vikaa, sillä neiti osaa vaihdella ääntään ja ulvonnan tahtia laulun nopeuden ja tunnelman mukaan. Nyt Siru on ruvennut myös laulattamaan muita podengoja omalla soitollaan =D Eilen istahdin nimittäin pianon ääreen, mutta en saanut kuin pari sointua soitettua, kun Siru jo omi soittimen itselleen ja soitteli itse koskettimilla hyppien - hieman riitasointuisesti tosin - säestystä itselleen ja muille podengoille. Pitää yrittää saada videokuvaa jokin päivä otettua, että saatte tekin nähdä tämän lahjakkuuden tositoimissa.

Agility

Sirun "mamma-loma" päättyi virallisesti eilen, kun lähdimme pitkän tauon jälkeen treenailemaan agilitya koirakerhon kurssille. Kotona olemme kesän aikana jo ehtineet agilitya mieleen palauttamaan talven taoukoilun ja mamma-loman jälkeen hienolla menestyksellä, mistä johtuikin, että odotukseni olivat korkeat.

No ihan mukavastihan toi Siru niitä esteitä veti, mutta parannettavaa jäi huimasti. Ongelmia aiheutti se, että Siru ei nyt ole pitkään aikaan ollut muiden koirien kanssa tekemisissä ja Siru olikin todella varautunut koko puolentoista tunnin ajan. Myös paikka oli Sirulle vieras, mikä oli omiaan lisäämään Sirun levottomuutta. Siitä huolimatta saatiin muutamat esteen vedettyä hyvin läpi, mutta koko radan meneminen läpi kerralla ei enää onnistunut, kun paikalle rupesi tulemaan lisää vieraita koiria odottamaan omaa vuoroaan.

Muuten Siru on kuitenkin kehittynyt esteissä. Siru on nimittäin ruvennut hakeutumaan esteille itse eikä tarvitse enää esim. kepeillä yhtä selviä merkkejä joka välin kohdalla. Tässä olisi toiveissa, että päästäisiin vielä jossain vaiheessa kisaamaan, mutta ehkä pitää ottaa joku toisista podeista seuraaviin treeneihin mukaan tuomaan "turvaa".

Myös Nefin kanssa olen ruvennut agilitya treenailemaan, joskaan en vielä virallisesti. Ihan siis kotioloissa kotitekoisilla esteillä. Nefi on siitä paljon mukavampi agility koira kuin Siru ja Doby, että motivointi-välineeksi kelpaa lelu ja vauhti on päätähuimaava. Toisaalta Nefin keskittymiskyky on huonompi kuin Dobylla, joka selkeästi hakee ohjeita ohjaajalta, ja suoritusten puhtaus ei tule yhtä luontevasti kuin Sirulla. No ihan suuret odotukset Nefin suhteen kuitenkin on, jos vain saisin sen pysymään hyppysissä, silloin kun muita koiria on läsnä. Tänään treenattiin keppejä tossa pihalla ja nyt Nefi taitaa ymmärtää, mitä siltä haetaan. Aikaisemmin yritti vain saada lelun kiinni kepeistä välittämättä, mutta nyt keskittyi jo hieman pujottelemaankin.