Turun näyttely

Olimme eilen sitten Sirun kanssa Turun näyttelyssä. Siru keräsi paljon ihailijoita ja monet tulivat kyselemään minkä rotuinen koira mahtoi olla kyseessä. Siru itse oli saanut huimasti rohkeutta lisää, joskin kehässä rohkeus vähän lopahti, kun piti vahtia muita koiria. Tapasimme myös paljon muita podengoja ja Siru ainakin ilahtui nähdessään jälleen Mintun Sirun. Ja onneksi myös muut podengot osasivat äristä välillä, niin ettei Siru vaikuttanut yksin raivohullulta.

Arvosanaksi Siru sai EH:n. Ihan tyytyväisiä me siihen olemme, vaikka jotkin asiat jäivätkin hieman kaivelemaan... joskin vain omistajaa. Minua hieman ärsytti tuomarin suhtautuminen. Hän tuntui pitävän minua melko lailla nuorempana, kuin oikeasti olen, ja vaikutti koko ajan todella tylsistyneeltä ja väsyneeltä. Hän piti myös ilmeisesti hieman rotavammasta podengotyypistä kuin meidän Sirumme. Sirun käyttytymiseen ja esiintymiseen sain kuitenkin olla tyytyväinen. Kehässä Siru käveli niin ikään todella lennokkaasti ja reippaasti. Muutaman kerran meinasi hän tosin laittaa jarrut pohjaan, mutta yleisesti ottaen käveli hienosti. Myös seisominen onnistui, joskaan ei yhtä hyvin kuin mitä olimme harjoitelleet. Siru kun on sen verran epäluuloinen, että ei millään olisi halunnut kääntää selkäänsä toisille koirille tai pelottavalle pöydälle.

Kilpaluokassa Siru jäi vikaksi eli viidenneksi. Voiton vei rotevin Tähtitaivaan Janina ja siitä sitten mentiinkin vähän niin kuin kokojärjestyksessä eteenpäin. Mutta kuten sanoin, saamme olla ihan tyytyväisiä lopputulokseen.

Turun jälkeen suuntasimme Somerolle isovanhempieni luokse ja siellä me sitten odotimme sillä aikaa, kun äiti ja isä olivat isän serkun 50v päivillä. Syöpöttelimme ja katselimme taitoluistelua. Hyvä Laura, joka voitti EM pronssia. Tänään tulee loppunäytös, joten muistakaapas kaikki katsoa.

Koulutusta

Olimme tänään Sirun kanssa Mäntsälän koirakerhon järjestämässä näyttelykoulutuksessa. Kovin oli Siru kiinnostunut muista koirista eikä keskittymisestä meinannut tulla mitään, mutta muuten meni ihan kivasti. Tuomari-tätiä eli kouluttajaa pelättiin taas, mutta suostui nyt kuitenkin pysymään pöydällä. Seuraaminenkin onnistui, joskin kontaktin ottaminen ei oikein luonnistunut. Kovin oli kylmää ja koleaa, koska koulutus järjestettiin ulkona, mutta kyllä siellä jotenkin tarkeni. Sirulla oli tosin melko kylmä, vaikka vaatettakin oli päällä.

Olemme ruvennee Sirun kanssa opiskelemaan myös agilityä. Sain eilen putken ja jo nyt Siru osaa mennä sisään kun sanoo "tunneli" (ei tietenkään joka kerta). Kun kävimme koirakerhon kentällä esteitä katsomassa, Siru ihastui puomiin ja mennä tassutteli sen päälle todella sulavasti ja kauniisti. Enpä tosin tiedä kuinka kilpailut tulevat koskaan onnistumaan, kun Sirun keskitys herpaantuu heti kun muita koiria on lähistöllä.

Tässä on viime aikoina todella aktiivisesti yritetty Sirua koulutella ja tulostakin on jo tullut. Tänne käsky ei mene enää ihan niin kuuroille korvile kuin aikaisemmin ja maahan meno menee kuin vettä vaan. Seisominen ja seuraaminen sujuvat myös kivasti. Tämä kaikki tosin vain kotioloissa. Olemme yrittäneet tänne-käskyä harjoitella metsässä vapaana ollessa ja niin kauan kun ei ketään tule vastaan, sujuu hyvin. Toivoa näyttää kuitenkin vielä olevan ja hieman on Siru rauhoittunut nyt kun ikää on tullut vähän lisää.

Siru N vierailulla ja muuta kivaa

Aivan aluksi pitää nyt kuitenkin sanoa, että Susanna täytti 12 viime perjantaina, joten Onnea Susanna. Hän piti pienet synttärit ja kutsui pari kaveriaan yökylään. Nukkuivat siskonpedissä Susannan huoneen lattialla ja aamulla Siru keplotteli itsensä sisään ovenraosta antamaan heille kaikille märän aamuherätyksen. Tytöillä oli hauskaa, mutta ei niin hauskaa kuin Sirulla.

Sunnuntaina oli aivan mahtava päivä. Minttu ja Siru N saapuivat Mäntsälään osallistuakseen mätsäriin. Myös meidän Sirun oli tarkoitus osallistua, mutta tuo perhanan juoksu sotki kaiken. Menin kuitenkin paikan päälle Dobyn ja Susannan kanssa. Doby oli melko reipas, vaikka oli tälläisessa suuressa koiratapahtumassa ensimmäistä kertaa. Lopulta Doby nukahti Mintun baarijakkaran alle. Minttu laittoi lattialle vielä oman takkinsa, ettei Dobylla olisi niin kylmä ja kova alusta.

Mätsäri kesti aivan tajuttoman kauan. Pentuluokassa oli yli 120 koiraa. Myös muissa luokissa oli paljon osallistujia. Susannan ja Dobyn kävin välillä kotiinkin heittämässä ja palasin sitten seuraamaan, miten Minttu ja Siru N menestyisivät. Sininen nauha sieltä sitten tuli eikä yhteiskehässäkään paremmin menestytty. Hienosti Siru kuitenkin käveli ja seisoi, mitä nyt välillä kuono viisti maata ja istuminen olisi miellyttänyt enemmän :)

Mätsärin jälkeen Minttu ja Siru N saapuivat meille. Siru C muisti kummatkin eikä ruvennut vihottelemaan, Doby ja muutkin ottivat yllättävän rauhallisesti. Vauhdista ei kyllä ollut puutetta, kun kaikki podengot riehaantuivat. Ensin Doby ja Siru C jahtasivat Siru N:ää yksistä tuumin, mutta lopulta Siru C:n juoksu vei Sirun ajatukset muualle ja Doby ja Siru N jatkoivat hurjaa painiaan keskenään. Kuviakin tästä tapaamisesta jo löytyy. Hurjaa menoa. Hiljaista hetkeä ei tainnut olla kertaakaan. Siru N oli kiinnostunut myös Väiskistä, vaikka kotoakin kaksi kania löytyy. Mintun kanssakin riitti juttua vaikka millä mitalla. Ihanaa kun tuntee vihdoin ihmisen, joka puhuu samaa kieltä mitä tulee eläimiin.

Tänään tapahtui jotain aivan käsittämätöntä. Väiski KATOSI. Toisin sanoen päästin Väiskin tapani mukaan jalottelemaan, mutta sen sijaan, että olisi suunnistanut heti häkkiin (jonka luukku oli kiinni) tai jäänyt paikalleen nököttämään, se lähtikin liikkeelle ja sinä aikana kun olin muualla, Väiski oli kadonnut. Väiski löytyi lopulta minun huoneestani. Podengotkin käyttäytyivät todella omituisesti eikä kumpaakaan kiinnostanut kani ollenkaan, vaikka normaalisti niitä on vaikea pitää erossa Väiskistä. Mukavaa vaihtelua.

Ilmoitin muuten Sirun ja itseni näyttelykurssille. Toivon, että se tuo apua tuomariongelmiin. Muuten Siru käyttäytyy todella mallikkaasti. Olen loman aikana (joka siis loppui tänään) kouluttanut Sirua todella ahkerasti ja nyt kävely, seisominen ja maahan meno luonnistuvat todella hienosti. Kontaktikin on parantunut. Tänne käskyä harjoittelimme pitämällä Sirun vapaana metsässä. Hienosti tuli luokse ja pysähtyi siksi aikaa, että sain hihnan laitettua, kun toinen koira tuli vastaan. Dobykin on oppinut hienosti seisomisen, joten eiköhän se tästä pikku hiljaa lähde etenemään.

Pieniä juttuja

Nyt on Siru vuoden ja pari päivää. Doby taas täytti tänään 4kk. Syntymäpäivänsä kunniaksi Sirulla alkoi toinen juoksu ja Doby puolestaan on ryhtynyt nostamaan jalkaansa tarpeet tehdessään. Tein tuossa äsken juoksupöksyt Sirulle. Aiemmat ostin kaupasta, mutta olivat liian isot ja menivät heti rikkikin. Nämä minunkaan tekemäni eivät ole parhaat mahdolliset. Siru kun on niin hoikka tyttö, että niitä pitää vielä pienennellä.

Sirun synttärit menivät hyvin. Hän sai suloisen vaaleanpunaisen pehmolelun ja tein hänelle lihapulla/nakki unelman, joka oli niin suuri, että myös muut lauman jäsenet saivat maistiaisia. Eikä Siru edes hirveästi asiasta valittanut.

Tänään on loppiainen, joulukoristeet kerättiin kokoon ja koulu alkaa viikon päästä. Voi itku. Olin jo niin tottunut tähän lomaan. No kyllähän kouluun on lopulta pakko palata.

Kuten otsikkokin sanoi, tässä oli tällaisia pikku juttuja.

SYNTTÄRIT

TÄNÄÄN SIRU TÄYTTI VUODEN. ONNEA MANNIN OMALLE KULLALLE

Lääkärissä ja kesätöitä

Tänään Doby sai toisen rokotuksensa. Lääkärissä käynti sujui piikkiin asti Dobyn osalta ihan ok. Poitsu antoi melko nätisti tarkastaa hampaansa, keuhkonsa, sydämensä, silmänsä, kiveksensä ja kaiken muun, mutta heti kun lääkäri otti piikin esiin, Doby rupesi murisemaan ja näyttämään hampaitaan.Kolme yritystä vaadittiin ennen kuin rokotus oli annettu ja palkkioksi tästä showsta sain kolme ikävää ja todella kipeää kynnenviiltoa oikeaan käteeni, jotka särkevät tälläkin hetkellä huolimatta kylmästä kääreestä. Hieman ovat verellä ja iho koholla.

Myös Siru tuli lääkäriin, koska halusimme lääkärin katsovan hänen silmiään. Sirun silmät ovat jo useamman kuukauden rähmineet satunnaisesti ja päätimme vihdoin ja viimein tutkia, mistä mahtaa johtua. Lääkäri ei kuitenkaan löytänyt niistä mitään vikaa, vaikka tutkikin ne perusteellisesti. Arveli Sirun olevan vain tavallista herkempi jollekin. Saimme kuitenkin mukaamme silmätippoja parin viikon käyttöä varten.

Kotona muut koirat jo odottelivat, missä viivymme. Muru varsinkin on aina niin kovin huolissaan jos laumasta joku puuttuu. Siru ei tosin olisi voinut vähempää välittää Murun huolenpidosta, kun Muru ryhtyi Sirun silmiä kuonollaan tökkimään.

Otin tänään yhteyttä Mäntsälän seurakunnan kirkkoherraan kysellen kesätöitä. Ei hän kuitenkaan osannut mitään luvata, vaan pyysi ottamaan yhteyttä muutaamaan henkilöön ja kysymään heiltä. Toivottavasti tärppäisi, sillä en ole onnistunut saamaan vielä yhtenäkään kesänä minkäänlaisia kesätöitä. Rahaa ei voi koskaan olla liikaa ja työkokemus olisi tuskin pahitteeksi vakituista paikkaa joskus etsiessä.

Joulu tuli ja meni ja uusi vuosi alkoi

Joulu meni tänä vuonna ohi todella nopeasti. Vietimme sen isovanhempieni uudella talolla Somerolla. Talo oli aivan mahtava ja siellä kelpasi kyllä oleilla, vaikkakin jouluperinteitä palvovana ihmisenä alku oli vähän hankala. Myös koirilla riitti ihmettelemistä. Doby varsinkin oikein puhkui intoa ja kävi kyllä kaikki paikat läpi moneen kertaan merkkailun kera :) Muut koirathan olivat paikan päällä jo muutamaan otteeseen käyneet, joskaan eivät valmiissa talossa vaan rakennustyömaalla. Hetkeksi syntyi kyllä melkoinen hämminki, kun enoni saapui ystävättärensä ja tämän Savu-koiran kanssa. Dobylle tämä oli ensimmäinen tapaamiskerta, mutta kyllä muutkin koirat haukkuivat vaikka sitä tuttuja oltiinkin. Joulupöydän herkut ajoivat koirat niin ikään aivan hulluiksi ja siinä sai kyllä omistaja hävetä, kun kukin koira kävi vuorollaan kerjäämässä ihmisiltä. Dobylta menivät tosin alkupalat sivusuuhun, kun automatkasta ja kaikesta muusta uuvahtaneena, hän rupesi nukkumaan ruokapöydän alla.

Väiski ja gerbiilit jouduimme jättämään kotiin, mutta tokkopa nuo asiasta välittivät. Väiskin apaattisuus alkaa jo pikku hiljaa rasittaa. Olisi pakko keksiä jotain kivaa tekemistä, josta sekin innostuisi. Joku päivä pitää varmaan päästää gerbiilit myös vapaana Susannan huoneessa juoksemaan. Viime kerrasta on jo aikaa. Huoneesta kun on niin hankala tehdä gebsu turvallinen.

Joululahjaksi sain mm uuden kameran (sekä kirjoja, jotka olen jo kaikki lukenut). Nyt kuvien lisääminen on paljon helpompaa, kun ei aina tarvitse ottaa kuvia toiselta koneelta, vaan voin suoraan siirtää ne omalle kovalevylleni. Noita uusia kuvia olen jo tänään galleriaan lisännyt. Tällä kertaa en käyttänyt enää photobuckettia, jolla saa kyllä hienoa jälkeä, mutta jolla saa koneelta ladattua vain kolme kuvaa kerralla. Tajuttoman hidasta.

Muru on aivan intona omasta joululahjastaan, uudesta vetonarusta. Naru on pitkä ja podengo turvallisempi kuin aiemmat. Ei nimittäin pidä sisällään painavia solmuja, jotka ovat melko vaarallisia Murun ravistellessa narua. Myös muut herkut ovat käyneet hyvin kaupaksi. Dobystakin on paljastunut todellinen ahmatti joka ei kyllä nirsoile millekään. Paitsi omien murojensa kohdalla. Muut koirat eivät koskaan ole hirveästi koirien herkuista välittäneet, mutta Dobylle kelpaa mikä vain. Nyt on Murukin tosin ruvennut luita syömään (etteivät podet niitä saisi), ja varsinkin Mintulta saamani luut menevät hyvin kaupaksi. Ne alkavat olla pian lopussa. Pitääkin kysyä, mistä Minttu kyseisiä luita oli ostanut.

Uusi vuosikin on nyt edessä. Ilotulitteet kestettiin meillä yllättävän hyvin. Poju on jo niin kuuro, ettei hän mitään huomannut ja podengot vain ihmettelivät. Siru tuli jopa ulos asti sylissäni, joskin vain hetkeksi hieman täristen. Sisältä käsin ei kuitenkaan ilotulitteita yhtään aristellut. Istuskeli vain kuistin tuolilla pamauksia kuunnellen ja räjähdyksiä katsellen. Dobykään ei juuri ilotulitteista välittänyt, joskaan ei vahdannut niitä yhtä antaumuksella kuin Siru. Doby oli ennemminkin huolissaan Murusta, joka ensimmäiset pamaukset kuullessaan meni kylpyhuoneeseen piiloon. Lopulta tosin Murukin uskaltautui kodinhoitohuoneeseen ihan vain podengoille näyttääkseen.

Sirun toinen näyttelykin alkaa hiljalleen lähestyä. Hieman rupesi taas jännittämään. Mäntsälän match showhun pitäisi nyt mennä 13. päivä. Sirulla on tällä hetkellä päällä ihan hirveä rähinä vaihe ja olen välillä ihan helisemässä. Toivottavasti tokenee pikku hiljaa sitkeällä työllä. Ehkäpä kasvattaja kurssista on apua.