Käväisin tänään Windyn kanssa lyhyellä reissulla Helsingissä. Minun piti viedä gradun kesätehtävä uskontotieteen laitokselle ja koska en halunnut tehdä reissua Hesaan vain sen takia, lähti Windy-viikari mukaan.
Matka stadiin oli Windylle ensimmäinen ja samoin olivat myös junamatkat. Ensin juna hieman jänskätti, mikä näkyi tärinänä ja tutinana, mutta pikkuhiljaa tyttö rentoutui ja rupesi uteliaana vilkuilemaan ulos ikkunasta ohikiitäviä maisemia. Neiti otti myös omakseen kassin, jossa Pojua joskus monta vuotta sitten kanniskeltiin. Kenties kaikkein ihmeellisintä junassa olivat kaikki omituiset äänet sekä nainen, joka puhui aina välillä kovaan ääneen jostain katosta, vaikka mitään ei näkynyt :)
Helsingin asemalla Windylle puettiin sitten pinkki-puku päälle ja lähdettiin kävelemään. Neiti oli todella tomera ja vaikutti siltä, että olisi koko ikänsä Helsingin kaduilla tallustellut. Häntä oli pystyssä ja korvat terhakkaasti ylhäällä ja kaikkia ohikulkijoita olisi pitänyt käydä tervehtimässä. En tiedä herättikö ohikulijoiden hymyn Windyn suloinen olemus vaiko kenties päättäväisyys, jolla neiti kulki eteenpäin tietämättä yhtään, minne oltiin menossa.
Lopulta saavuimme uskontotieteen laitokselle ja siellä laitoin Windyn kassiin piiloon. Äkkiä rappuset ylös toiseen kerrokseen, monisteisiin niitit ja pinkat Pesosen lokeroon ja sitten takaisin alas. Koko ajan Windy oli ihan tyytyväisen oloinen, vaikka välillä olisi kyllä halunnut takaisin omille jaloilleen kulkemaan. Sieltä matkamme sitten jatkui Stockalle, jonka liukuportaat olivat hieman ihmeelliset. Eläintarvikeosastolta ei Windyn mielestä löytynyt mitään muuta kiinnostavaa kuin daltamatialainen, jolle Windy hieman haukahteli ja olisi mielellään tehnyt lähempää tuttavuutta.
Stockalta jatkoimme Foorumin Mustiin ja Mirriin, jossa Windylle tuli äkkiä pissahätä ja kaikki sisäsiisteys asiat unohtuivat (eihän sitä ulos malttanut pissata). No onneksi mukana oli paperia, niin saatiin lattia kuivaksi ja Windylle ostettiin pussi kanaherkkuja. Ei tosin palkaksi tuosta pissasta. Foorumin jälkeen lähdimme sitten palailemaan asemalle, mutta matkaan tuli pieni mutka, kun Windy huomasi tiellä parven puluja. Muutama minuutti lintuja sitten ihmeteltiin välillä haukkuen ja välillä jahdaten, kunnes lopulta kaikki pulut olivat liian korkealla Windyn saada kiinni. Ei siinä sitten muu auttanut, kun tepastella takaisin asemalle, jossa juna jo odottikin laiturissa.
Junassa Windylla oli vielä hetken aikaa kova meno päällä, mutta sitten likkaa rupesi nukuttamaan ja kotimatka vedettiinkin sikeästi hirsiä oman kassin suojissa.
Tässä vielä kuva Windysta eilen tehty asu päällään vieressään Waldo.
Lady Pink & Mr. Waldo
Niin ja lauantainahan me oltiin siellä podengojen päänäyttelyssä. Todella reippaasti sielläkin käyttäydyttiin, vaikka kylmä meinasikin tulla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti