Windy ja Waldo ovat kasvaneet mukavasti, vaikka edelleenhän nuo kovin pieniltä podengoilta tuntuvat. Käytiin pari viikkoa sitten ensimmäisessä rokotuksessa ja meni todella upeasti. Mukana oli lauantaimakkaraa ja sitä syödessä ei edes piikin saantia huomattu. Waldo varsinkin antoi lääkärin tutkia itsensä hienosti. Pienoinen hätä meinasi käteen itselle tulla, kun lääkäri ei vieläkään löytänyt Waldolta kuin yhden kiveksen. No itse sitten löysin heti kotiin päästyäni molemmat, mutta huomasin kyllä, että tuo toinen aina välillä katosi kopeloidessa. Kyllä ne molemmat sieltä nyt mielestäni silti löytyy.
Sirun kanssa ollaan jälleen ruvettu agilitya treenaamaan. Ekoissa treeneissä Sirua jännitti ihan hirveästi eikä radan tekemisestä meinannut tulla mitään. Seuraavalla kerralla mukana olivat myös Nefi ja Windy, ja tästä innostuneena Siru päätti pistää pari kertaa rähinä vaihteen päälle. Kolmas kerta olikin sitten aivan mahtava. Ensinnäkin kävimme aluksi radan yksityiskohtaisesti läpi ja pohdimme, miten sa kannattaa oman koiran kanssa suorittaa. Opin itse varmaan enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla kerralla yhteensä. Ratakin sujui loistavasti, kun kerran vetäjä keksi käyttää nameja hieman eri tavalla. Aikaisemmin olen nameja pitänyt kädessä, minkä takia Siru on ollut todella kiinni minussa. Nyt veimme namipussia esteiden taakse ja jopa heitimme sitä esteiden yli kuin lelua. Jo Sirukin innostui. Kiitos Taija tästä loistavasta ideasta. Nyt on uusi namipussi ommeltu ja valmiina ollaan jälleen treenailemaan.
Windyn ja Waldon kanssa olemme lenkkeilleet vähän kaikkialla. Metsässä juostaan vapaana kuin mitkäkin tuulispäät ja keskustassa hurmataan ohikulkijoita. Viime keskiviikkona käveltiin Urheilukentän luona ja siellä jämähdettiin vartiksi paikoillemme, kun kaksi lasta saapuivat pikkuisia ihastelemaan. Lapsille annoin namipussin ja pianhan Waldo ja Windy tunkivat jo ihan syliin asti. Windy olisi varmaan mukaan lähtenyt, jos olisin päästänyt :)
Tänään oltiin Helsingissä koiranäyttelyssä Nefin kanssa. Tuloksena NUO EH-2. No en minä paljon muuta odottanutkaan, koska Nefihän on turhan luikuliini. Toisaalta arvostelu oli kyllä ihan positiivinen ja Nefi oli jopa yllättävän sosiaalinen suhteessa muihin podengoihin. Yleensähän Nefiä ei oman lauman ulkopuoliset koirat kiinnosta, mutta nyt oli melkein leikkiin asti lähdössä. Mutta aina viime hetkellä muistui kuitenkin mieleen, ettei vieraiden koirien kanssa kaveerata. Itse kehässä Nefi kulki mallikkaasti. Pöydälle joutuminen olikin hieman pelottavampi juttu, mutta kyllä sekin loppujen lopuksi onnistui ihan hyvin.
Tässä vielä hieman kuvia, joita olen viime aikoina räpsinyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti