Kevät on viimein edennyt siihen pisteeseen, jota rakastan kaikista vuodenajoista kenties eniten. Maa alkaa jälleen vihertää, on melko kuivaa (koiria ei tarvitse pestä joka lenkin jälkeen) melko lämmintä, eikä ötököitä lentele vielä riesaksi asti. Myös koirat nauttivat elämästään ja erityisesti Doby on varsinaisessa hurmostilassa: juoksee vain ulkona ihan hulluna suu virneessä.
Tällä hetkellä aurinko paistaa ja taivas on ihanan sininen. Istun takkahuoneessa ja kohta lämpötila nousee niin kovaksi, että on pakko siirtyä viileämpään huoneeseen. Mutta vielä vähän aikaa on pakko nauttia tästä valosta. Myös Siru on ihastuksissaan ja nukkuu sohvan selkänojalla kylki vasten tulikuumaa ikkunaa. Sirun suosikki paikka - ehdottomasti. Ikkunasta näen myös pihalla leikkivät vastaräkit ja kissan, joka miettii uskaltaako koirien aitaukseen. Kenen mahtaa olla? Pari kertaa koirat ovat sen jo pois meidän pihalta häätäneet.
Kohta on koulukin ohi. Huomenna on vielä yksi tutkielmaseminaari ja keskiviikkona ruotsin koe. Jossain välissä on lisäksi vielä Gradu-seminaarin ensimmäinen kokoontuminen, jahka oikea ryhmä varmistuu. Tänään pitäisi tehdä myös valmiiksi tutkimukseni Harry Pottereista etiikan UE3-kurssin narratiivisena materiaalina, ja sitten kaikki onkin tämän kouluvuoden jälkeen paketissa. Sitten voin keskittyä jälleen Elunian ja Sieluttomien kirjoitteluun ja Sirun tiineyden seuraamiseen.
Sirun tiineydestähän olen tuolla pentublogissa jo vaikka kuinka puhunut, joten en siitä rupea tässä sen kummemmin jaarittelemaan. Lauantaina Nefi ja Siru tosin ottivat aika pahasti yhteen (juuri kun Sirun ärtymys oli jo rauhoittumaan päin) ja nyt mietin, pitääkö ne käyttää lääkärissä. Kummallakin on nimittäin nyt rähmivä vasen silmä, joskin eiliseen verrattuna, kumpikin näyttää jo paremmalta. Toivon, ettei lääkärireissua tarvita, mutta jos vielä muutaman tunnin päästä pahoin oireilee, niin sitten on pakko kyllä lääkärille soittaa. Silmien kanssa kun ei hirveästi riskiä uskalla ottaa.
Lauantaina olimme myös metsässä koirien kanssa niin, että kaikki pääsivät juoksemaan vapaasti. Dobylla oli riemussa pitelemistä. Hän sai leikkiä sydämensä kyllyydestä pikkuista kania, jota muut koirat (Sirua lukuunottamatta) jahtasivat. Dobylla oli todella hauskaa, kun hän sai väistellä Nefin ja Murun kiinniotto-yrityksiä, puita ja oksia. Ainoa asia, joka pilasi Dobyn päivän oli se, ettei hän päässyt edelleen tulvivan joen yli, koska rakentamamme silta oli veden alla. Murukin päätti jättää ojan yli hyppimiset tällä kertaa väliin. Muisti varmaan edellisen viikonlopun, jolloin joutui hyppyjen jälkeen pesulle. Sen verran kuraiseksi tuli arvioituaan omat hyppykykynsä turhan usein väärin ;)
Tässä vielä pari videota lauantain lenkistä.
Minä niin rakastan kevättä... =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti