Elunia

Tänään 22.5.2010 minä kirjoitin loppuun ensimmäisen kirjani - Elunian.

Ei kirja ole vielä läheskään valmis, vaan se vaatii vielä rutkasi töitä. Luen sen vielä useaan otteeseen läpi ja muokkaan ja hion tekstiä kunnes olen tyytyväinen. Nyt on vaikein osa kuitenkin saatettu päätökseen ja kirjan tarina on kasassa ensimmäisestä luvusta viimeiseen eli lukuun 26.

Elunia on fantasiakirja, joka tällä hetkellä kantaa erään päähenkilönsä nimeä. Aloin kirjoittamaan sitä 30.1.2010 innostuttuani uudestaan kirjoittamisesta pitkän tauon jälkeen. Sivuja Elunialle kertyi lopulta 191 (jotka vielä varmasti joko vähenevät tai lisääntyvät muokkauksen yhteydessä) fontilla times new roman 12pt, riviväli 1,5. Marginaalit sivuilla ovat kauttaaltaan 2cm ja tavutus on käytössä. Jokainen sentti on siis tarkoin käytetty, jotta tulostettavaa tulisi mahdollisimman vähän, kun tulee aika lähettää kirja maailmalle.

Kirjoittaessani tänään kirjan viimeisen luvun loppuun, en vielä tiennyt kuinka tarina tulee päättymään. Teoksen viimeiset sanat olin tosin jo päättänyt yön aikana pompattuani ylös kirjoittamaan ideaani muistiin. Samalla tulin kehittäneeksi jatkoa myös erääseen toiseen kirjaani, joka näyttää nyt paisuvan neliosaiseksi kirjasarjaksi. Joka tapauksessa jännitys oli melkoinen, kun avasin tietokoneen ja rupesin viimeistä lukua ylös kirjaamaan. Loppujen lopuksi loppu tuntuu kertakaikkisen täydelliseltä enkä halua lisätä tai poistaa siitä enää yhtään mitään. Miksi ihmeessä minun oli niin vaikea keksiä, miten kaikki tulee päättymään?

Tällä hetkellä tunteeni ovat hyvin kahtiajakoiset. Toisaalta olen ylpeä itsestäni. En ole vielä koskaan saanut yhtäkään tarinaani päätökseen. Eluniaa olen kuitenkin jaksanut väsätä ja parhaimmillaan kirjoitin lähemmäs 20 sivua päivässä. Melkoinen saavutus koneella, joka rupeaa käymään tulikuumaksi jo viiden sivun jälkeen.

Toisaalta olen myös todella haikean ja surullisen fiiliksen vallassa. Kun kirjoitin kirjani viimeiset sanat ylös, meinasi itku tulla väkisin ja nyt kun kirjoitan tätä blogi-viestiä silmäni ovat hieman kosteat. Ei siksi, että tarina olisi erityisen surullinen, vaan siksi, että se on nyt loppu, finito. En varmaan koskaan tule kirjoittaneeksi lisää Elunian ja Daredin seikkailuista ja minun on vaikea olla miettimättä, miten heidän elämänsä tästä eteenpäin jatkuu. Tiedän ettei kyse ole oikeista henkilöistä, mutta minulle he ovat monin tavoin todellisempia kuin yksikään satunnainen hyvän päivän tuttu. Siksi on niin vaikea jättää heille hyvästejä.

No onneksi en jää täysin tuuliajoille. Onhan Elunian kanssa vielä paljon tekemistä. Lisäksi on Sieluttomat, jonka ensimmäistä osaa olen kirjoittanut jo reilut 72 sivua. Lisäksi aloittelin viime viikonloppuna uutta kirjaa, jota Susanna kutsuu "tappi-kirjaksi." Älkää kysykö miksi. Se selviää aikanaan. Varsinkin tappi-kirja on varastanut sydämeni enkä malta odottaa, että se pääsee kunnolla vauhtiin. Nyt sitä on kirjoitettu kolme lukua. Sitten on vielä Wyrmit, Pongodengo ja monet muut fantasia/lastenkirjat, jotka odottavat tekijäänsä.

Kuten näette, tekemistä siis riittää. Silti lopettelen Elunian kirjoittamisen haikein mielin. Vielä emme heitä hyvästejä, mutta se päivä tulee joka hetki lähemmäksi.