Meillä on jokaisella podella oma koppa. Aikoinaan nuo tuli ostettua pääasiassa näyttelyjä ajatellen, mutta sitten kyllä huomasin kopan muutkin hyvät puolet. Kopista/häkeistä on ollut puhetta viime aikoina, koska podepäivillä oli huoneissa koirien häkissäpito-"pakko". No meille se ei ollut ongelma, koska koirat ovat tosiaankin tottuneet koppiinsa. Kopissa nukutaan, rauhoitutaan, kuljetaan automatkoilla, katsellaan agilitytreenejä, jne... Enemmän ärsyttikin se, ettei koirilla ollut mahdollisuutta olla kunnolla vapaana, vaan oli pakko olla joko kopassa tai hihnassa. Meillä kun podet ovat tottuneet juoksemaan ja riehumaan pihalla ja sisällä monta tuntia päivässä.
Meillä podet menevät usein koppiin oma-aloitteisesti nukkumaan niin päivällä kuin yölläkin. Yöt podet nukkuvat joko kopassa tai sängyssä ihan sen mukaan, mitä ihmiset päättävät. Jos haluan, että koira on koko yön kopassa, laitan kopan kiinni ja koira on ihan tyytyväinen oloonsa. Jos koira voi minun puolestani tulla sänkyynkin, jätän kopan auki. Yleensä en näe tarpeelliseksi tuota koppiin lukitsemista ja vaikka kaikki podet menevätkin ensin koppiin nukkumaan, mutta hipsivät sitten jossain vaiheessa yötä sänkyyn. Toisaalta tytöt nukkuvat mielellään myös samassa kopassa ja viihtyvät keskenään jopa paremmin kuin yksin tappeluista huolimatta.
Jopa nukkumapaikkaa merkittävämpi rooli on meillä koppien käyttäminen koirien rauhoittamiseen. Koppaan "joutuminen" on koiralle merkki siitä, että nyt pitää vähän rauhoittua. Esim. jos tytöt aloittavat tappelun, saatamme laittaa heidät (samaan) koppaan ja riita päättyy siihen. Koppa on rauhoittumisen paikka ja kaikki podet tietävät sen. Jos Nefi ja Siru tappelevat, silloin ei kannata ruveta itse huutamaan tai ärisemään, koska tämä yleensä saa tytöt tappelemaan vielä kovemmin. Sen sijaan pitää rauhallisesti ensin erottaa tytöt ja viedä sitten koppaan. Tytöt voivat riidan jälkeen olla jopa samassa kopassa, koska tietävät, ettei kopassa tapella. Jopa Nefi, neiti taskuraketti, muistaa tämän suurimman osan ajasta, ja on rauhallinen kopassa.
Toisaalta koska koppa on koiran "oma paikka" niin meillä podet eivät tykkää, jos vieras tai oman lauman koira tulee liian lähelle koppaa. Varsinkin Doby on tarkkana omasta alueestaan ja jos Nefi yrittää tunkea samaan koppaan tai riehuu lähellä, Doby kyllä ärähdyksellään muistuttaa, että kopassa nukutaan ja ollaan hiljaa. Koira näyttelyissä Siru ja Doby ovat niin ikään joskus ruvenneet haukkumaan liian lähelle koppaa tulevaa koiraa. Koppa on turvapaikka, jonne ei haluta tunkeilijota.
Meillä koppa toimii ongelma tilanteissa yleensä paremmin kuin muut kurinpitomenetelmät, vaikka tuo vesipyssy tuntuu olevankin aika kova juttu. Jos Siru haukkuu ikkunassa ohikulkijalle tai riehuu liikaa vieraiden aikana, niin tyttö rauhoittuu välittömästi kun käy käsky "koppaan". Jo pelkkä sana "koppa" tuntuu toimivan, eikä aina ole tarpeellista laittaa tyttöä kopppaan asti. Meillä kaikki podengot tuntevatkin käskyn "koppaan", joskin Nefin kohdalla käskyn totteleminen ei aina ota sujuakseen yhtä hienosti kuin vanhemmilla.
Koppa on siis kätevä muulloinkin kun kuljetus/näyttelytilanteissa. Pitkiä aikoja en koiria kuitenkaan kopassa halua pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti