Ongelmakoiria

Oltiin eilen podengojen kesäpäivillä. Siellä Siru ja Nefi ottivat muutaman kerran melko lahjakkaan näköisesti yhteen, minkä seurauksena ruvettiin jo puhumaan ongelmakoirista. Meillä on ollut yksi ongelmakoira, joka jouduttiin viemään piikille ylisuojelevaisuuden takia, ja siksi tilanne rupesi ottamaan hieman päähän. Ajattelinkin että tätä tilannetta olisi varmaan ihan hyvä kartoittaa vähän tarkemmin. Itse en nimittäin näe koiriamme "ongelmakoirina", vaikka toisinaan erityisesti podengojen toilailut ottavat päähän (mutta juuri nuo toilailut ovat osa podengojen viehätystä) ja parannettavaa löytyy AINA oli kyseessä kuka tahansa. Toisaalta jos joku pitää laumamme elämää vähän erikoisena, niin voin kyllä syyttä osittain itseäni: puhuessani koirieni touhuista, syyllistyn usein liioitteluun, joten elämästämme voi jäädä todellisuutta värikkäämpi kuva. Siksi yritän nyt hieman kertoa näistä asioista tarkemmin.

Sirun ja Nefin tappelut

Sirun ja Nefin tappeluista olen tainnut puhua täällä blogissa jo aikaisemminkin. Mutta lyhykäisyydessään tilanne on siis tämä. Siru ja Nefi ovat kohta pari kuukautta ottaneet yhtään melko usein. Toisinaan useita kertoja päivässä, toisinaan kerran viikossa. Tappelu on - myönnettäköön - todella pahan näköistä ja yleensä riennänkin melkein heti erottamaan tytöt ja heivaan heidät ulos tai jopa lampeen jäähylle. Mutta... Sirusta tai Nefistä ei kertaakaan, ei siis kertaakaan ole löytynyt käytännössä naarmun naarmua. Mitään suuria haavoja tai muita vammoja ei ole tullut, vaikka tytöt näyttävät ottavan mittaa toisistaan ihan tosissaan. Sen sijaan leikkiessään, neidit kyllä onnistuvat saamaan jos jonkinmoisia naarmuja joko kaverin hampaista tai törmäillessään innoissaan huonekaluihin.

Syynä tyttöjen tappelulle olen minä ja tappeluita syntyykin vain minun läsnäollessani (tytöt ovat tapelleet vain pari kertaa niin, että en ole ollut kotona ja silloin syynä oli kilpailu Susannan huomiosta). Erityisesti Sirua on ruvennut rassaamaan se, jos Nefi saa enemmän huomiota. Toisaalta myös Nefi on todella huomionkipeä. Nyt podengopäivillä tytöillä olikin mielestään täysi syy tappelemiselle. Tilanne oli stressaava ja outo (vieras paikka, vieraat ihmiset, vieraan koirat...) ja lisäksi koirat joutuivat olemaan koko ajan joko kopassa tai hihnassa. Koska Nefi osallistui OpenShowhun, hän sai aluksi olla paljon minun kanssani treenailemassa kävelyä ja seisomista samalla kun Siru joutui odottamaan kopassa. Totta kai Sirua rupesi ketuttamaan ja tappelun ainekset olivat kasassa. Sitten tappelun jälkeen tytöillä ei ollut tilaisuutta hieroa sovintoa kunnolla (tappelun loputtua kiertävät aina ympyrää muristen, kunnes Nefi alistuu ja rupeaa nuolemaan Sirua), koska häiriötekijöitä oli niin paljon. Siksi tilanne jäi kytemään ja tytöt ottivatkin yhteen uudestaan vielä pari kertaa.

Mutta vaikka tytöt ottavat yhteen, he ovat silti parhaat kaverit. Yön Siru ja Nefi nukkuivat yhdessä kopassa päästämättä äännähdystäkään. Tytöt olivat ihan kylki kyljessä vierekkäin ja pesivät toinen toisiaan puolituntia putkeen. Vaikka tytät siis tappelevatkin usein, he tulevat kaikenkaikkiaan toimeen erinomaisesti. Kuulemani mukaan on kuitenkin olemassa paljon muita narttukoiria (podengoja ja muun rotuisia), jotka eivät oikeasti edes sovi saman katon alle asumaan. En siis pidä Sirun ja Nefin tilannetta ongelmana, vaikka toki yritänkin saada tappelun minimiin huomioimalla Sirun ekana korkea-arvoisempana.


Ryhmän provosaatio

Liikkuessaan laumana, Siru, Doby ja Nefi eivät aina käyttäydy kaikkein parhaiten. Jos yksi alkaa haukkua, muut ovat heti matkimassa ja antamassa oman tukensa touhulle. Podengot provosoivat toinen toisiaan eivätkä välttämättä halua vieraita koiria lähelleen - ainakaan hihnassa ollessaan. Mutta sama ongelma tuntuu olevan monilla muillakin. Ryhmässä tyhmyys tiivistyy. Se nyt vain tuntuu olevan fakta. Tätä lauma-tyhmyyttä olemme nyt ruvenneet hoitamaan vesipyssyn avulla. Vesipyssy suurentaa haukkumiskynnystä, ja jos kaksi muuta ei hauku, niin kolmaskin on todennäköisesti hiljaa. Yksinään jokainen podengo osaa käyttäytyä, jos ei kiitettävästi niin ainakin hyvin. Tai ainakin yhtä hyvin kuin muutkin podengot.

Tämä ryhmä provosaatio aiheuttaa eniten hankaluuksia lenkillä. Vielä jokin aika sitten koirat rähisivät yhdessä ollessaan kaikille ohikulkijoille oli kyse sitten autosta, ihmisestä, koirasta tai muusta eläimestä. Nyt rähinä on kuitenkin rajoittunut vain noihin koiriin ja koiriinkin vain selkeissä ohitustilanteissa. Useimmiten koirat kävelevät ihan hyvin jos vieras koira näkyy jossain kauempana. Mutta jos koira tulee vastaan samalla kadulla ja se pitää ohittaa tien toiselta puolelta, niin sitten kyllä haukutaan. Tähänkin tulee varmasti parannusta vesipyssyn avulla.

Haukkuminen

Meillä koirat haukkuvat. Me olemme tulleet siihen lopputulokseen, että kuullessaan jonkun tulevan tai jos tapahtuu jotain erikoista, koirat saavatkin haukkua. Monesti haukkuminen ei tosin jää siihen "tiedottamiseen" että jotain tapahtuu, vaan haukku meinaa jatkua senkin jälkeen, varsinkin Nefillä. Tässä kuvaan astuu jälleen vesipyssy, joka muistuttaa nopeasti koiria siitä, milloin sitä tulikaan haukkua ja milloin ei. Nefillä varsinkin tuntuu olevan paljon turhaa ininää ja kitinää, mutta uskon sen pikku hiljaa rauhoittuvan. Neiti on jo tajunnut, mitä vesipyssyn näyttäminen tarkoittaa.


Poju ja Muru

Monilla voi olla puheitteni perusteella semmoinen kuva, että Poju on oikea ongelmakoira. No ei se nyt ihan niinkään ole. Minulla on vain taipumus liioitella kaikkea Pojusta puhuessani, koska meillä on kieltämättä jonkinlainen viha-rakkaus suhde. Kummallakin on vielä muistoissa aika, jolloin Pojun peffakarvoihin jäivät kiinni kaikki kakit, ja jolloin minä jouduin nuo kakit sieltä peffasta repimään/pesemään. Ei ollut miellyttävää hommaa meille kummallekaan ja siitä on jäänyt meidän suhteeseemme melkoinen ryppy. Poju ei esim. tykkää siitä, että minä nostan häntä, koska aikoinaan se edelsi usein peffan-putsaus reissua. Tätä "en-tykkää" asennetta Poju osoittaa murinalla ja ompa hän joskus yrittänyt purrakin. Mutta eikös se koira heijasta ihmisen asennetta itseensä. Minä en hirveästi Pojusta piittaa, hän on Susanna koira ja sillä selvä. Me mahdumme saman katon alle ja voin käyttää Pojua lenkillä, silittää ja paijata, mutta ei meistä koskaa sydänystäviä tule. Nykyisin kun oma asenteeni on aiempaa paremmin kohdallaan (aikoinaan pelkäsin Pojun ärhentelyä), niin Pojukin alistuu käsittelyyni ihan nätisti. Oman haasteensa Pojun kanssa työskentelyyn tuo se, että reppana on vanhuuttaan täysin kuuro.

Murun suurimmat ongelmat ovat turha haukkuminen ja suhtautuminen lapsiin. Haukkuminen ei kuitenkaan ole kovin paha juttu, koska Muru yleensä hiljenee kun tarpeeksi tomerasti käskee. Tietysti olisi mukavaa, jos Muru ei edes aloittaisi haukkumista, mutta pääasia on kuitekin hiljeneminen käskystä. Lapsista Muru ei tykkää, mikä on todella ongelma, mutta ymmärrettävä sellainen, koska Murulta jäi pentuajasta pahoja muistoja lasten kolttosista. Ja nykyisin Muru kyllä jo sietää lapsia.

Viimeisenä se ainoa asia, joka mielestäni on todella ongelma, tosin sekin jo paranemaan päin... sisäsiisteys

Koska meillä asuu talossa sekä uroksia että narttuja, Poju ja Doby ovat merkkailun kuninkaita. Pojat ovat kilpaa pissineet sisälle sohvia myöten. Nyt Pojilla on kuitenkin pöksyt ja lisäksi ostin "taikasaippuaa", joka vie pissan hajun kokonaan pois, joten eiköhän tämäkin ongelma pikkuhiljaa korjaannu.


Joten tässä on nyt sitten vähän tarkemmin selvitetty näitä meidän koirapoppoon "ongelmia". Varmasti jokaisessa talossa on vastaavanlaisia juttuja. Mutta tuskinpa tässä kuitenkaan millekään ongelmakoirakouluttajalle tarvitsee mennä. Kenties se ratkaisisi tilanteen nopeammin ja jopa helpommin, mutta kyllä tämä tuntuu ihan maalaisjärjelläkin lutviutuvan pikku hiljaa. Vaikeat tilanteet ovat odotettavissa, kun nurkissa pyörii viisi persooniltaan ihan erilaista koiruutta ja vielä kaikki ihmiset, joilla on koulutusmetodeista ym. eriäviä näkemyksiä. Mutta kyllä koiraneuvoloissa olisi ruuhkaa, jos tällaisten juttujen takia lähtisin heti ensimmäisenä vastaanotolle... melkein kaikki podengot vaatisivat jonkinlaista tohtorointia.

Mutta tällaista siis tänään. Nyt ruvetaan ratkomaan tuota tappelua. Uskon että homma rupeaa luistamaan kun saamme arvojärjestyksen selkiytymään. Sitten ei Sirun tarvitse pelätä asemansa puolesta eikä Nefi koe houkutusta kokeilla rajojaan.