Jes! Nyt voi laittaa rastin seinään, sillä Nefi on vihdoinkin hyväksynyt kynsienleikkuun. Leikkasin tuossa äsken kaikkien podejen kynnet, ensimmäisenä Nefin. Nefi otti oikeasti aika rauhallisesti ja antoi käydä läpi kaikki tassunsa. Vielä olisi voinut nyrhiä noita kynsiä ehkä lyhyemmäksi, mutta en viitsinyt leikkiä onnellani, vaan tyydyin nopeasti nipsasemaan joka kynnestä jotain pois. Sirun ja Dobyn kanssa ahersinkin sitten pidempään. En ymmärrä, miten niidenkin kynnet oli ehtinyt kasvaa niin pitkäksi. Ilmeisesti syynä on se, että ollaan viime aikoina käyty lenkillä pääasiassa metsässä, kun taas kesällä käveltiin paljon asfaltilla, mikä luonnollisesti kuluttaa noita kynsiä lunta tai havupohjaa enemmän. Todella nätisti Siru kyllä istuu sylissä kynsienleikkuun ajan ja on kuin missäkin manikyyrissä. Dobykin hyväksyi kohtalonsa enemmän tai vähemmän miehekkäästi (karkasi heti, kun homma on hoidettu) ja niin kovat riidat kun jätkänkin kanssa aikoinaan oli saada edes yksi tassu hoidettua. Toivottavasti tämä fiilis jatkuu myöhemminkin.
Ja se samperin Doby kävi taas kusella mun sängyssä aamulla. Arvasin heti, että nyt se lähti sänkyä merkkailemaan, kun näin sen menevän mun huoneeseen ja kuinka ollakaan, sänky oli märkänä kun kiirehdin perään... Seuraavan kerran kun se tulee mun huoneeseen, niin mä hirtän sen kyllä munistaan seinään >_<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti