Olen vihdoinkin saanut kehitettyä hyvän systeemin näiden meidän koirien kouluttamiseksi kotioloissa. Ongelmana on siis ollut paikka, missä koiria kouluttaa. Samanaikaisesti tällaiselle poppoolle ei voi mitään erikoista yrittää opettaa (muuta kuin sen, mikä on paras tapa tyrkkiä muut koirat namin tieltä =D), mutta eristäytyminen suljetun oven taaksekaan ei ole oikein toiminut. Silloin "oppilasta" kiinnostaa puolet ajasta oven toisella puolella olevien koirien äänet enemmän kuin "opettaja" ja namit. No nyt keksin vihdoin ja viimein hyödyntää tähän tarkoitukseen tuon meidän alakerran (eli rappusia sinne on peräti kolme kappaletta), jonka saa eristettyä ovella, josta näkee läpi. Näin koirat näkevät toisensa ja "oppilas" tietää, että toisella puolella ei tapahdu mitään kiinnostavaa. Muut koirat puolestaan näkevät, kuinka kivaa opiskelu on ja odottavat malttamattomana omaa vuoroaan ;) Ja kaiken lisäksi alakerta on sen verran iso, että siellä mahtuu tekemään kunnolla temppuja ja lattialla on matto, niin jopa nämä hienohelmat podengot suostuvat kierimään ja ryömimään.
Mutta nyt kun tuo "paikka" ongelma on ratkaistu, niin mennäänpäs sitten itse temppu-treeniin. Eli nyt olen parin viikon aikana ottanut noita koiria vuoronperään alakertaan opiskelemaan uusia juttuja. Seuraavaksi kerron teille hieman saavutetuista tuloksista.
Windyn kanssa ollaan pääasiassa keskitytty opiskelemaan rauhoittumista ja paikallaoloa (tämän tytön kohdalla energisyys saa aivan uudet ulottuvuudet, sillä pelkkä namin näkeminen sekoittaa tytön pään). Windyn saa pysymään paikallaan maassa parin sekunnin ajan, mutta silloinkin tyttö heiluttaa häntäänsä ja ryhtyy melko pian tekemään leikkiin-kutsu liikkeitä. Eli paikallaanolo ei ole Windyn vahvin puoli. Toisaalta olen saanut Windyn energisyyttä hyödynnettyä temppujen opiskelussa ja siksi "kieri" ja "rulla" onnistuvat tuosta noin vain. Windyhan tekee kieppejä niin paljon itsestäänkin, että käskystä tekeminen ei arjesta millään tavalla eroa :) Uskon Windyn kykyihin kyllä melkoisesti, jos vaan saan likan ensin rauhoittumaan ja keskittymään.
Waldo ottaa selkeästi rauhallisemmin kuin Windy. Waldo on myös siitä mainio koira, että palkaksi kelpaa namin ohella myös lelu. Lelun kanssa olemme treenanneet käden yli hyppimistä. Se sujuukin todella mallikkaasti ja hyvällä vauhdilla eli kyllä se koiratanssi ura tällä koiralla urkenee. Vaikka Waldo ei ole yhtä ketterä ja "viisas" kuin siskonsa, niin maltti ja kärsivällisyys kyllä korvaavat mahdolliset puutteet paremmin kuin hyvin. Waldon vahvuus onkin halu tehdä hommia ihmisen kanssa. Palkaksi riittää välillä ihan vain omistajan hymy ja iloinen ääni. Waldo keskittyy ohjaajan kuunteluun ja eleiden tulkitsemiseen paremmin kuin kukaan muu meidän podengoistamme ja poika voisi soveltua jopa toko-koiraksi (joskin vieraat paikat, kyllä hieman hämmentävät). Myös Waldon kanssa olemme treenailleet paikalla oloa (hienolla menestyksellä kotioloissa, huonolla metsälenkeillä) ja kierimistä. Jälkimmäinen ei oikein ota sujuakseen, mutta tassu nousee sen sijaan jo todella mallikkaasti.
Nefi on myös päässyt "kärsivällisyys" treeniin eli olemme treenailleet yleisellä tasolla yhdessä toimimista. Nefi kun helposti menettää keskittymiskyvyn ja rupeaa ihmettelemään, mitä muualla tapahtuu. Toisaalta Nefi on podengoistamme atleettisin, eli kaikki voimaa ja notkeutta vaativat temput sujuvat loistavasti. Nefi on taitava kierimään sekä hyppimään jalkojen ja muiden esteiden yli tai päälle. Toisaalta esimerkiksi jalkojen ympäri kiertäminen (kasi) ja pujottelu (siksak) eivät suju aivan niin hyvin kuin olin odottanut, koska Nefi pysähtelee joka käänteen jälkeen namia odottaen. Ehkäpä tästä "nytkähtelystä" päästään kuitenkin eroon ja likka ymmärtää pujottelun merkityksen. Agilitykepeillähän pujottelu kyllä toimii, mutta silloin on palkkana lelu. Sisätiloissa lelua on Nefin kanssa hieman vaikea käyttää, koska huonekalut saisivat nopeasti kyytiä.
Doby on monella tavalla samanlainen kuin Waldo. Doby on kärsivällinen ja kuuntelee ohjeita. Toisaalta Doby hämmentyy helposti, jos ohjeet eivät ole tarpeeksi selvät ja sen jälkeen Dobya joutuu hieman innostamaan uudestaan. Doby on myös hieman kömpelö (podengojen mittapuulla). Rulla sujuu siitä huolimatta sutjakasti ja viikon aikana Doby on oppinut myös ryömimään käskystä. Ryömiminen sujuukin todella nopeasti ja helponoloisesti. Poikahan on kuin mikäkin mato. Kierimisestä ei sen sijaan meinaa tulla mitään, mutta hei, ei kaikkea voi osata ;)
Siru on temppujen saralla luonnollisesti pisimmälle edennyt podemme. Sirulta luonnistuu niin kieriminen, rulla kuin tassun antaminenkin. Nämä Siru on hallinnut jo useamman vuoden, joskin alla olevan maton myötä temppuihin on tullut uutta puhtia. Kun palkkana on nami, niin Sirusta kyllä löytyy virtaa ja vauhtia ihan yhtälailla kuin näistä nuoremmistakin epeleistä. Viime viikkojen aikana olemme saaneet vihdoin kieri-käskyn hiottua siihen kuntoon, että kättä voi pitää korkeammallakin. Aikaisemmin Siru nimittäin tarvitsi käden maantasalle, jotta nami oli mahdollista nähdä myös kierähdyksen yhteydessä. Uusina temppuina Sirun kanssa olemme nyt alkaneet treenata kasia ja rinkeliä. Rinkeli on siis käsistä muodostetun renkaan läpi hyppimistä. Muutaman toiston jälkeen Siru ymmärsi mistä on kyse (ensin hieman ihmetytti) ja melkoisella ilmavuudella hypyt nyt onnistuvatkin. Kasi sujuu myös erittäin vauhdikkaasti ja Siru selkeästi tietää, mitä pitää tehdä. Siru ei siis ainoastaan jahtaa namia, vaan tyttö hakeutuu itse seuraavan jalan ympäri. Tässä näkyy varmaankin tuo agilitytausta. Olen oikein ylpeä Sirusta, joka tekee kyllä mitä vaan, kunhan palkasta sovitaan =D
Tässäpä tämä... Tällaista temppu-treeniä on meillä viime aikoina harrastettu. Eiköhän tästä pikku hiljaa hyvä tule. Niin, ja Windylla on alkanut juoksu. Mamin pikku vauva ei olekaan enää mikään vauva...
Mutta nyt kun tuo "paikka" ongelma on ratkaistu, niin mennäänpäs sitten itse temppu-treeniin. Eli nyt olen parin viikon aikana ottanut noita koiria vuoronperään alakertaan opiskelemaan uusia juttuja. Seuraavaksi kerron teille hieman saavutetuista tuloksista.
Windyn kanssa ollaan pääasiassa keskitytty opiskelemaan rauhoittumista ja paikallaoloa (tämän tytön kohdalla energisyys saa aivan uudet ulottuvuudet, sillä pelkkä namin näkeminen sekoittaa tytön pään). Windyn saa pysymään paikallaan maassa parin sekunnin ajan, mutta silloinkin tyttö heiluttaa häntäänsä ja ryhtyy melko pian tekemään leikkiin-kutsu liikkeitä. Eli paikallaanolo ei ole Windyn vahvin puoli. Toisaalta olen saanut Windyn energisyyttä hyödynnettyä temppujen opiskelussa ja siksi "kieri" ja "rulla" onnistuvat tuosta noin vain. Windyhan tekee kieppejä niin paljon itsestäänkin, että käskystä tekeminen ei arjesta millään tavalla eroa :) Uskon Windyn kykyihin kyllä melkoisesti, jos vaan saan likan ensin rauhoittumaan ja keskittymään.
Waldo ottaa selkeästi rauhallisemmin kuin Windy. Waldo on myös siitä mainio koira, että palkaksi kelpaa namin ohella myös lelu. Lelun kanssa olemme treenanneet käden yli hyppimistä. Se sujuukin todella mallikkaasti ja hyvällä vauhdilla eli kyllä se koiratanssi ura tällä koiralla urkenee. Vaikka Waldo ei ole yhtä ketterä ja "viisas" kuin siskonsa, niin maltti ja kärsivällisyys kyllä korvaavat mahdolliset puutteet paremmin kuin hyvin. Waldon vahvuus onkin halu tehdä hommia ihmisen kanssa. Palkaksi riittää välillä ihan vain omistajan hymy ja iloinen ääni. Waldo keskittyy ohjaajan kuunteluun ja eleiden tulkitsemiseen paremmin kuin kukaan muu meidän podengoistamme ja poika voisi soveltua jopa toko-koiraksi (joskin vieraat paikat, kyllä hieman hämmentävät). Myös Waldon kanssa olemme treenailleet paikalla oloa (hienolla menestyksellä kotioloissa, huonolla metsälenkeillä) ja kierimistä. Jälkimmäinen ei oikein ota sujuakseen, mutta tassu nousee sen sijaan jo todella mallikkaasti.
Nefi on myös päässyt "kärsivällisyys" treeniin eli olemme treenailleet yleisellä tasolla yhdessä toimimista. Nefi kun helposti menettää keskittymiskyvyn ja rupeaa ihmettelemään, mitä muualla tapahtuu. Toisaalta Nefi on podengoistamme atleettisin, eli kaikki voimaa ja notkeutta vaativat temput sujuvat loistavasti. Nefi on taitava kierimään sekä hyppimään jalkojen ja muiden esteiden yli tai päälle. Toisaalta esimerkiksi jalkojen ympäri kiertäminen (kasi) ja pujottelu (siksak) eivät suju aivan niin hyvin kuin olin odottanut, koska Nefi pysähtelee joka käänteen jälkeen namia odottaen. Ehkäpä tästä "nytkähtelystä" päästään kuitenkin eroon ja likka ymmärtää pujottelun merkityksen. Agilitykepeillähän pujottelu kyllä toimii, mutta silloin on palkkana lelu. Sisätiloissa lelua on Nefin kanssa hieman vaikea käyttää, koska huonekalut saisivat nopeasti kyytiä.
Doby on monella tavalla samanlainen kuin Waldo. Doby on kärsivällinen ja kuuntelee ohjeita. Toisaalta Doby hämmentyy helposti, jos ohjeet eivät ole tarpeeksi selvät ja sen jälkeen Dobya joutuu hieman innostamaan uudestaan. Doby on myös hieman kömpelö (podengojen mittapuulla). Rulla sujuu siitä huolimatta sutjakasti ja viikon aikana Doby on oppinut myös ryömimään käskystä. Ryömiminen sujuukin todella nopeasti ja helponoloisesti. Poikahan on kuin mikäkin mato. Kierimisestä ei sen sijaan meinaa tulla mitään, mutta hei, ei kaikkea voi osata ;)
Siru on temppujen saralla luonnollisesti pisimmälle edennyt podemme. Sirulta luonnistuu niin kieriminen, rulla kuin tassun antaminenkin. Nämä Siru on hallinnut jo useamman vuoden, joskin alla olevan maton myötä temppuihin on tullut uutta puhtia. Kun palkkana on nami, niin Sirusta kyllä löytyy virtaa ja vauhtia ihan yhtälailla kuin näistä nuoremmistakin epeleistä. Viime viikkojen aikana olemme saaneet vihdoin kieri-käskyn hiottua siihen kuntoon, että kättä voi pitää korkeammallakin. Aikaisemmin Siru nimittäin tarvitsi käden maantasalle, jotta nami oli mahdollista nähdä myös kierähdyksen yhteydessä. Uusina temppuina Sirun kanssa olemme nyt alkaneet treenata kasia ja rinkeliä. Rinkeli on siis käsistä muodostetun renkaan läpi hyppimistä. Muutaman toiston jälkeen Siru ymmärsi mistä on kyse (ensin hieman ihmetytti) ja melkoisella ilmavuudella hypyt nyt onnistuvatkin. Kasi sujuu myös erittäin vauhdikkaasti ja Siru selkeästi tietää, mitä pitää tehdä. Siru ei siis ainoastaan jahtaa namia, vaan tyttö hakeutuu itse seuraavan jalan ympäri. Tässä näkyy varmaankin tuo agilitytausta. Olen oikein ylpeä Sirusta, joka tekee kyllä mitä vaan, kunhan palkasta sovitaan =D
Tässäpä tämä... Tällaista temppu-treeniä on meillä viime aikoina harrastettu. Eiköhän tästä pikku hiljaa hyvä tule. Niin, ja Windylla on alkanut juoksu. Mamin pikku vauva ei olekaan enää mikään vauva...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti