Robert Jordan on eräs suosikki kirjailijoistani. Hänen sarjansa Ajan pyörä on mielestäni uskomaton taidonnäyte ja voin vain toivoa, että onnistun omissa kirjoissani pitämään langat edes puoliksi yhtä hyvin käsissäni. Kirjasarja on niin monimutkainen ja laaja kokonaisuus, että voin vain hiljaa ihmetellä ja osoittaa kunnioitustani sitä kohtaan.
Joulun alla aloin lukemaan Ajan pyörää alusta alkaen uudestaan. Koska kirja suomenkielisenä pitää sisällään jo 25 osaa, sitä ei ihan helposti lähdetä kahlaamaan läpi, vaikka kuinka olisikin sarjan fani. Itselleni tämä oli vasta toinen kerta, kun rupesin sarjaa järjestelmällisesti lukemaan alusta loppuun ja edellisestä kerrasta on jo aikaa... kirjoja ei silloin ollut ilmestynyt suomeksikaan kuin vasta 15 kappaletta.
Viime viikolla pääsin suomenkielisten kirjojen loppuun. Se sai minut vain janoamaan lisää ja maanantaina menin Suomalaiseen kirjakauppaan ja ostin itselleni sarjan seuraavan osan englannin kielisenä. Kyseinen kirja, The Gathering Storm, on ensimmäinen osa kirjasarjan loppuhuipennusta, jonka alunperin piti olla vain yksi kirja, mutta joka on nyt paisunut kolmeksi tiiliskiveksi. Nämä kirjat on viimeistellyt Brandon Sanderson vuonna 2007 kuolleen Robert Jordanin muistiinpanojen ja nauhalle sanellun tarinan perusteella.
Syy miksi olen ruvennut rakastamaan Ajan pyörää on se, että se herättää lukijassaan monenlaisia tunteita: vihaa, raivoa, ärtymystä, mutta myös surua, rakkautta, toivoa ja jännitystä. Näitä kaikkia tarjosi myös Gathering Storm siinä määrin, että maltoin vain vaivoin lopettaa kirjan lukemisen edes nukkumisen tai syömisen ajaksi. Jäin koukkuun pahemmin kuin hauki konsanaan ja ahmin sivun toisensa jälkeen välillä nauraen, välillä itkien, itsekseni kiherrellen tai kiroten Randin ja kumppaneiden typeryyttä suureen ääneen. Kolme päivää kasvoni olivat lakkaamatta typerässä virneessä, koska en voinut lakata ajattelemasta Mat Cauthonin tai aieleiden huumoria.
Ja nyt... noin tunti sitten kirja päättyi. Randin takia koettu tuska ja ahdistus hellitti, kun tämä vihdoin koko ymmärryksen. Mutta ahdistus, jonka kirjan loppuminen aiheutti onkin sitten kahta pahempi. Olen shokissa. Vaikka tekisin mitä, ajatukseni ovat silti Randin ja kumppaneiden parissa ja pelkään lähestyvän Tarmon Gaidonin mukanaan tuomia menetyksiä. Olen uponnut syvälle Jordanin luomaan maailmaan ja en ymmärrä, miten kestän odottaa kirjasarjan seuraavia osia, joista toinen ilmestyy tämän vuoden ja viimeinen ensi vuoden lopulla. Tunnen olevani ontto. Vasta kun saan vastauksen kaikkiin kysymyksiini ja tiedän miten taistelu Uudestisyntyneen Lohikäärmeen ja Pimeän Valtiaan välillä päättyy, voin olla kokonainen. Ja tuota tietoa joudun odottamaan kaksi vuotta. Olen tyhjä... ja silti niin täynnä jännitystä ja odotusta, että voisin räjähtää.
Odotus... toivottavasti siitä ei tule liian pitkä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti